Harmi kun ei ole kerinnyt päivittämään blogia koko syksynä. On ollut remottia, työkiireitä, lapsen hoitoa, väsymystä, lorvikatarria, jne... Kalalla on toki tullut käytyä monen monta kertaa viimeisen päivityksen jälkeen, mutta raportit on jääny kirjoittamatta, joten koitan muistella tähän mennyttä loppukesää ja syksyä.
Viimeisimmimmän heinäkuisen päivityksen jälkeen kävin setän kanssa heittämässä Ruunaalle heinäkuun 16.- 18., pahimpien helteiden aikaan. Kalastusta pe illasta su iltapäivään. Veden korkeus ihan ok, vedenlämpö ei: Paikoin mittasin lähes +25 astetta! Muita kalastajia ei juurikaan ollu. Aloiteltiin pe iltana Siikakoskelta ja heti alkuun riippusillan alapuolelta reissun suurin harri, 37cm. Lisäksi nippu alamittaisia. Lauantaina aamupäivä kalasteltiin Murroota. Aivan kuollutta. Vaihettiin leiri iltäpäivällä Haapavitjalle. Koivumutkasta karkuutin ihan mukavan kokoisen taimenen. Kävi melkein haavissa, mutta sitten vielä lähti ja lähtikin lopullisestí. Oma moka ja peruke poikki. Ilta hakattiin sitten isoa koskea ja sielä sain pari mittaharria 32 ja 34cm, c&r. Aamulla takas isolle koskelle ja saaliiksi muutama alamittaharri. Iltapäivällä lähettiin pois. Ihan hyvä reissu. Ihmetytti porukan vähyys ja harmitti veden lämpö, joka sai ainakin isommat kalat passiivisiksi.
Sietämättömät helteet vain jatkuivat, eikä kalalla tullut käytyä. Sitten heinäkuun vaiheteessa oli vielä tiukka rupeama remontin merkeissä. Oltiin nimittäin jo kesäkuussa sovittu asuntokaupoista... Sitä herkkua sitten riittikin pari-kolme viikkoa,vaikka tein pitkää päivää, 12-13 tuntia... Remontti valmistui ajallaa elokuun ekan viikon lopulla ja päästiin muuttamaan ja oli aika lähteä kohti Norjaa perinteiselle lohireissulle Komagille puoleksitoista viikoksi. Matkaan lähdettiin kaverin NikoK:n kanssa aamulla 8.8. Onneksi helteet jäivät matkan varrelle ja perillä Norjassa oli siedettävät 10 astetta lämmintä ja välillä vihmoi vettä. Aaahhh....
3 ensimäistä lupaa Komagilla
Perille saavuttiin maanantaina iltapäivästä ja nopea majoittuminen tuttuun mökkin. Haettiin luvat ja syötiin sekä pakattiin rinkat, koska tarkoituksena oli kalastaa ekat 3 lupaa yläjuoksulla. Auto parkkiin Vesisaaren puoleisen tien päässä olevalle parkkipaikalle ja rinkat pykälään. Tiedossa oli tuntien marssa ylävirtaan. Illalla suomenaikaa jotain klo 22 mulle tuli stoppi. Ei jaksanut kävellä enää metriäkään. Onneksi oltiin jo varsin ylhäällä; olitiin kävelty jotain 10 kilometriä ja saavuimme kanjonin yläpäähän riippusillalle, Hengbrukulpenille. Neuvottelun jälkeen, että enää ei kävella, teltta pystyyn. Nikolla olis ollut vielä voimia jatkaa, mutta tähän päätettiin lopettaa siltä päivältä ja jatkaa aamulla matkaa. Minua väsytti ja palelti. Päätin menna makuupussiin. Niko päätti kasata kalavehkeet, nuori ensikertalainen kuin oli. Eikä mennyt varmaan viittä minuttia kun alko mekkala. Niko oli saanut ekan lohensa! Onnittelut! Lähes pimeässä ja pintaperholla! Kuvauksen jälkeen kala fileiksi ja suolaa odottamaan syöntiä. Ei jaksanut poika enää pitkin kalastelle kun kömpi telttaan nukkumaan. Aamulla päätettiin, että tehdään vaan päiväretki ylävirtaan ylemmälle portille, Andre portenille tai Övre portenille, miten sen nyt ottaa. Olin nimittain joskus parikymmentä vuotta sitten kuullut, että siellä oli putous, josta lohi ei pääse nousemaan. Mukaan ei otettu kuin yksi päiväreppu eväineen ja kalavehkeet. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Ei näkynyt putousta. Saavuttiin vihdoin kartan mukaan ylemmälle portille, mutta ei siellä mitään putousta ollut: tasainen ja matala koski vaan ja vastarannalla korkea tunturi... Prkl!
Paikalla oli pari telttaa ja kävin hieman kyselemässä josko tietäisivät jotain. Kolme reipasta naisimmeistä siinä oli ja eivätkä hekään olleet varmoja missä ollaan ja missä se putous on, jos sitä edes oli olemassakaan, vaikka norjalaisia olivatkin. Yksi tiesi kertoa, että aikakin parin tunnin marssin päässä olis sellainen paikka kuin Björneskadret, jossa olisi jonkinlainen nousueste, mutta sekään ei vissiin mikään putous olisi. Selvä! Ei lähdetty enää yhtää ylemmäksi, koska naisten mukaan edes tuolle ylemmälle portille ei lohi kovin sankoin joukoin nouse, vaan parhaat kutualueet ovat alempana. Lahdettiin marssimaan pettyneinä takas alavirtaan kalastelle siellä täällä sopivan näköisiä pooleja. Aurinko tillotti. Ei koivn monessa poolissa näkynyt elämää. Alkuillasta saavuttiin takas leiriin. Näytti siltä, että teltta oli laitettu parhaimman yläjuoksun poolin rantaan, koska sillan alla näkyi parhaimmillaan 10 kalan partteja. Toinenkin yö oltiin samassa paikassa, mutta lohia ei siitä saatu, vaikka niitä siinä mukavasti olikin. Niko sai kuitenkin mukavan kokoisen, varmaan kiloisen raudun seuraavan aamuna leirin vieressä olevasta koskesta. Ei muuta. Päätettiin lähteä takas alavirran suuntaan. Menomatkalla kalasteliin kanjonin poolit ilman tulosta ja hieman ennen alempaa porttia Niko sanoi lähtevänsä kävelemään hissukseen alavirtaan, minun jäädessä pommittamaan yhtä hyvännäköistä poolia. Aikani kalasteltuani nousin polulle ja lähdin marssimaan alavirtaan. Oli sanonut Nikolle, että nähdään viimeistään siellä missä polku tulee suon kiertämisen jälkeen takaisin kovalle maalle. Ei näkynyt nuorta miestä missään. Päätin, että tähän jään. Aikain istuttuani penkaan kuului lohen hyppy, toinen ja kolmaskin. Edessanäkyvä kosken alunenhan oli kalapaikka! Jätin rinkan polun varteen, että Niko huomaa sen ja marssin jokeen ja yli vastarannan kivikolle. Eikä aikaakaan kun pajukosta puikahti Niko. Hän olikin päättänyt edetä jokirantaa pitkin, eikä polkua! No, hyvä että poika löytyi. Ruvettiin onkimaan poolia. Vihmoi vettä. Viimein sain kalan ottamaan. Perhona oli klassinen Teno 9 #2 koukkuun sidottuna. Kala vaikutti aluksi titiltä, mutta otteet olikin hieman kookkaamman kalan. Aikani väsytettyäni sain kalan rannalle. 72 senttinen naarasjalka. Kuvaus ja kala takas jokeen. Vettä satoi edelleen. Kalaa poolissa oli paljon. Vaihdoin perhoja tiuhaan tahtiin ilman tulosta. Viimein sattui kohdalle ja ylös tuli pieni 53 senttinen urostitti, joka oli nielaissut pienen perhon kitusiin saakka ja joutui pannulle. Nikokin sai vastarannalta yhden 62 senttisen kätsändriliissin. Käytiin välillä pystyttämässä teltta ja ruokailemassa. Yöksi lähdettiin kastastamaan leiristä alavirtaan olevat poolit. Niistä ei kalaa tullut, vaikka joissain kalaa oli kotona. Nukkumaan joskus kolmen aikaan. Tuuli niin maan perusteellisesti! Oli teltan myrskynarut suht tiukalla... Aamulla sitten takas leirin yläpuolella olevaan kalaisaan pooliin. Aikani heiteltyäni uppoperhoja päätin vaihtaa pintureihin. Se kannatti. Menin kohtaan, jossa pienellä alueella oli näyttäytynyt useita kaloj. Muutama heitto viiden metrin päähän ja "slurps" - kala kiinni ja ylös. Urostitti 58cm. C&R. Hetkeksi istumaan ja kuiva Pompero siiman päähän ja takas samoille jalan sijoille: Muutama heitto samaan paikkaan kuin edellisellä kerralla ja taas kala kiinni. Urostitti 53 cm, c&r. No johan on helppoa! Sitten rupes jo aika loppumaan, koska vielä piti purkaa leiri, syödä, pakata kamppeet ja kävellä autolle 6-7km, että keritään ostamaan lisäluvat ennekuin luvanmyyntikioski sulkeutuu. Saavuttiin takas autolle väsyneinä mutta onnellisina.
Toiset 3 lupaa Komagilla
Haettiin uuden luvat ja suunnitelmissa oli kalastaa toiset 3 lupaa alajuoksulla. Kalasteltiin loppuilta alajuoksun pooleja, mutta ei saatu mitään. Aamulla lähdettii uudelleen kokeilemaan alajuoksun pooleja. Hiljaisilta näyttivät. Aurinko paistoi. Käveltiin hissukseen poolilta toiselle. Ja kolmannelle. Ja neljännelle. Oltiin Rolfhollan kohdalla. Päätin vaihtaa nymfin siiman päähän ja kysyin, että haluaako Niko korkata poolin. Ei halunnut. Lampsin jokeen ja aloin viskomaan nymfiä ylävirtaan ja uittamaan pitkiä uittoja. Yläosasta ei mitään merkkiä. Heittelen virran reunan tarkasti ja siirryn joka heitolla askeleen alaspäin. Alan olla jo poolin alaosatta kunnes viimein tärähtää ja alkaa oikea hyppyshow! Jiihaaa!! Vanttera titti vetää henkensä edestä ja hyppii kuin mielipuoli. Nikokin heräsi katsomaan tilanetta. Aikansa hypittyään ja vedettyään itsensä jo poolin alapuolella olevaan koskeen saan hinattua kalan rantaan. 62 cm urostitti, c&r. Jes! Jo 5. kala rannalle, eikä yhtään karkuutusta. Illalla käydään hieman ylempänä, mutta ei saada mitään. Seuraavana päivänä päätetään käydä Vesisaarenpuoleisen tien päässä ja käydä Laksedamissa ja "Pyhällä paikalla". Laksedammissa oli aivan kauhea määrä kalaa. Ilmassa oli ykstasaseen pientä ja isoa kalaa. Ei ottaneet uppoperhoihin. Ruvettiin heittämään moelmmat pinturia. Jonkun ajan päästä Niko saa pienen titin ottamaan. Nopea mittaus ja kuvaus ja kala takas jokeen. Jatketaan edelleen pinturilla. Saan itsekin viimein ihan poolin alaosasta, jossa virta alkaa murtumaan, lohen hyväksymään pinturitarjouksen. Taas kerran vauhtia riitti, mutta vahvempi voitti ja kala rannalle: n. 60cm tummunut naarastitti, joka sai vapautena ilman mittausta ja kuvausta. Pirteänä lähti. Hyvä niin. Loppuillaksi lähdettiin sitten "Pyhalle paikalle", jolla ei tietävästi ole mitään nimeä, vaan kyseessä on kapea ja syvä meitovirtainen joen ulkokurvi. Kalaa tuntui sielläkin olevan, mutta ei kelvannut meidän tarjouksen .Ruvettiin pyytämään sitten taimenia. Illan aikana saatiin ylös varmaa 20 pientä innlandsörrettiä, paikallista taimenta, joka ei vaella mereen, vaan elää joessa ikänä. Suurimmat olivat 30 sentin kantturoissa. Hauskaa oli. Yöllä hipsittiin takaisin autolle ja nukkumaan. Seuraavana aamuna oli vuorossa sitten Vardönpuoleisen tien pää ja Gorsjoen pooli. Sää oli taas mitä mukavin ja hyvissä ajoin saavuttiin poolille. Pari kalaa näyttäytyi poolin alaosassa niitä tulitettiin jonkin aikaa, kunnes päätin lähteä käymään ylempänä, kun sieltä kuului silloin tällöin molskahdus. Marssin ylävirtaa jotain 300 mertiä pienen kosken alle. Päätin kahlata joen keskellä olevalle vedenalaiselle särkälle, koska pajupuskat ja jyrkkä äkkisyvä ranta esti kalastamisen penkan päältä. Aikani heiteltyä yllättäen pinturiin nousikin kala. Ei tarttunut. Vaihdoin heti hieman toisen värisen pinturin ja heitto samaan kohtaa, missä otti oli tapahtunut. Ja taas otti, muttei tarttunut. Vedän siimat ylös ja vaihdan vielä kerran hieman erivärisen Pomperoja ja tällä kertaa numeroa pienempää. Heitän muutaman heitoa taas samaan kohtaan ja viimein ottaa ja nyt tarttuu. Tuttu hyppyrumba alkaa titin vetäessä ponnekkaasti. Ajattelen, että tämä kala ei tule ylös kun ei ole paikkaa mihin rantauttaa, koska särkkä jolla seison, on veden alla ja matalimmiillankin vettä on nilkkaan asti. Rantaan ei kannata kahlata koska ilman haavia kalaa ei sielläkään saa ylös kiitos korkean ja äkkisyvän sekä pajukkoisen rannan. Jos olisin kahlannut rantaan olisin joutunut taluttamaan kalaa 300 metriä alavirtaan Gorsjoen kivikolle saakka. Äh, ei jaksa. Tulee ylös jos tulee, jos ei niin sit ei. Nikokin saapaa katsomaan väsytystä ja kerron hänellekin faktat. Päätän yrittää väkisin saada käden ulottuville, mutta ei se vaan niin helppoa ole, kun et saa kalaa edes kyljellee, vaikka se on ihan tattis. Siitte päätän yksinkertaisesti vetää vaan täysillä liinat kiinni ja tuleehan se sieltä haavimiseteisyydelle mutta ei ihan kätteen asti ja lopulta kala irtoaa. Kala ui rauhallisesti koski syvempää virtaa. Eipä oikeastaa harmittanut yhtään kun ylhäälla on käynyt jo 6 kalaa, joten johan tuo seitsemännen kohdalla oli aika tulla reissun eka karkuutus. Mutta hauskaa oli tuokin kalan kanssa. Kiitos siitä ilosta! Loppupäivä menee viskellessä perhoa sinne tänne ja lopulta lähetään nukkumaan. Viimeisenä aamuna päätämme käydä vielä kerran Laksedammissa, mutta kova tuuli pilaa kalastuksen siltä aamulta ja hyvissä ajoin lähdetään mökille syömään ja pakkaamaan. Reissun saldo oli itselle ylös 6 lohta ja Nikolle 3 lohta ja yksi iso rautu. Hieno reissu!
Kotimatkalla päätettiin koukata Neidenin kautta ja kalastaa siellä 1 lupa. Neidenissä ei meidän lisäksi ollut muita kalastajia. Kun oli jo elokuun 15. päivä, ja Neidenin yläjuoksun kalastus loppuisn puoliltaöin, päätettiin käydä Pikkukoskella harjuksia narraamassa. Hiljaista oli. Niko tais saada yhen pikkuharrin. Muutama komea lohen hyppy nähtiin. Pimeän tullen mentiin nukkumaan. Aamulla sit takas vielä perhokalastusalueelle. Hilajaista oli. Ainoastaan yksi pieni mertsari kävi räpistelemässä siiman päässä ja sekin karkas just ennen rantaa. Hohhoijjaa... Eiköhän lähdetä kotiin?
maanantai 15. marraskuuta 2010
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
LOOP Puruvesi SM-karsintakilpailu 3.7.2010
1. Jakso: Haapasalo
Päätin valita ekan jakson paikaksi Haapasalon pohjoispuolen aikaisempien hyvien kokemuksien perusteella. Toki viimekäynnistä tuolle saarelle on aikaa vierähtänyt jo vuosia, mutta luotto paikkaan oli kova. Jakso alkoi kello 11.30. Aloitussetiksi valitsin intterisiiman ja kaksi perhoa; Soldier Palmerin ja Kate McLarenin. Olisko ollut viides heitto, kun annoin perhojen upota rauhassa ja otin siimaan sisään hitailla lyhkäsillä vedoilla, niin tunsin siiman toisessa päässä napakkaa vetoa. Jes! Eka kala kiinni. Hetken väsyttelyä ja odottelua, että näkisin mikä kala siella tempoo. Harjushan se siellä oli. Teki pari komeaa hyppyä, mutta ei auttanut sekään kalaa vaan haaviin mars! Mittaus näytti pituutta kalalle 35-36cm, joten pappia niskaan ja kala pussiin kuvan oton jälkeen. 
Jatkoin heittelyä vielä samasta paikasta, mutta vain pari ahventa kävi kättelemässä. Vaihdoin hieman paikkaa, mutta hiljaista oli. Sitten meni takas samaan kohtaan mistä sain ekan kalan, niin sitten tarttui taas hieman paremman kokoinen kala. Mutta sen tullessa pintaa, sai se räpisteltyä itsensä irti, enkä kerennyt näkemään mikä kala oli kyseessä. Harmitti pikkusen. Kyllästyn tyhjän heittämiseen ja siirryn venepaikastakin vielä sata metriä sivuun kivikkorannalle, mutta se oli huono valinta. Vesi oli yllättävän syvää, enkä päässyt kunnolla irti rannasta, joten vartin jälkeen menin takas kalloille. Kellon ollessa n. 13 saan tartutettua vihdoin harjuksen. Vedän kalaa lähemmäs. Näen sen todella selvästi kirkkaassa vedessä, ehkä nippanappa mittakala. Mutta sitten teen jotain ihan typerää; Käännän vavan toiselle puolelle yrittäessäni kääntää kalan rantaan päin, mutta vetosuunnan muuttuesaa kala irtoaa ja lähtee uimaan rauhallisesti kohti syvyyksiä. PRKL! Aika rupeaa käymään vähiin, eikä muita kaloja enää kuulu. Virallinen mittaus ainokaisella kalalle näyttää 35cm ja sillä sijoitus ekan jakson jälkeen kolmas. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa.2. Jakso: Petrisaari.
Toisen jakson paikan valinta olikin kinkkisempi. Yritin valita kolmesta pontetiaalisesta paikasta sitä parasta. Päätin kokeilla Petrisaarta. Aikaisempaa kokemusta paikasta ei ollut, joten hieman jännitti tuliko valittua väärin. Vene jättin minut saaren pohjoisrannalle olevalla hiekkabiitsille, joka kuitenkin syveni todella nopeasti n. 10-15m rannasta. Jakson alkua odotellessa näin joitakin pintakäyntejä. Siikoja vai pieniä harjuksia? No, kohtahan se nähdään. Aloitan taas samalla intterisetillä ja samoilla perhoilla. Alkuun ei mitään, ainoastaan hentoja tärppejä ja yksi karkuutus. Vaihdan pinturisettiin. Siimaan kaksi #14 Klinkkiä, ruskea ja musta. Heti tulee pari-kolme ottia, muttei tartu. Siikoja siis ovat. Tunnin yritän tuloksetta saada niitä tarttumaan. Lähen nopsaan käymään toisella puolella saarta. Vikatikki. Koko matkalla on vaan pelkkää kaislikkoa ja joudun pettyneenä palaamaan takas hiekkarannalle. Aikaa tuhrautui kuitenkin puolisen tuntia. Jatkan edelleen pintureilla. Muutama heitto siihen kohtaan missä aikaisemmin oli tapahtumia ja saan lopulta tartutettua 27cm siian ja se tulee haaviin asti. Hyvä homma. Blankki vältytty tältä jaksolta. Jatkan samoilla perhoilla ja lisäksi tulee pari hyvää ottia ja yksi isomman karkuutus.3. Jakso: Eevasaaren vieressä oleva pikkuinen kallioluoto.
Kolmannelle jaksolle valitsin kaverin vihjeestä pienen kallioluodon Eevan kupeesta. Aloitin jälleen intterisiimalla ja tutuilla uppoperhoilla. En kuitenkaan saanut sen kummempaa merkkiä kaloista kuin yhden karkuutuksen, joten vaihdoin tuttuun pinturisettiin. Siikoja alkoin pintomaan aivan luodon vieressä ja sain kymmeniä otteja niiden kuitenkaan tarttumatta. Sitkeäste heitin aina tuikkaavan kalan viereen ja lopulta sain yhden tarttumaan tarttumaan ja haaviin. Siika 22cm. Jatkan heittelyä ja muutaman tärpin jälkeen saan toisen tarttumaan ja ylös. Siika 23cm. Tässä vaiheessa toivon jo hiljaa mielessäni jaksovoiton tulevan jos syönti jatkuu samanlaisena. Jatkuihan se, mutta eivät tarttuneet perhanat, vaikka kokeilin ihan pieniä #16 ja #18 pintureita. Hyvin tuntui nekin kelpaavan, mutta eivät tarttuneet. Johan meni taas kerran vaikeaksi harmittelin. Lähimmät kalat pintoivat ihan reilun metrin päässä rannasta. Kuitenkin jaksolta 2 kalaa, joten en voinut olla kuin tyytyväinen päivän tulokseen. Loppusijoitus 5. Ei huono ollenkaan näinkin kovassa seurassa, jäihän taakse kuitenkin aikamoisia konkareita ja tänä kesänä en ollut käynyt treenamassa kertaakaan Puruvedellä.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Kuhmon koskilla 18.-20.6.2010
Lentuankoski
Tänä vuonna meidän seuran yhteinen kalastusretki suuntautui Kuhmoon, kohteena Lentuankoski. Ajankohta piti olla taimenen saamisen kannalta ehkä paras mahdollinen. Kuitenkin vettä koskessa oli enemmän kuin riittävästi, joten talon vuokraan kuulunutta venettäkin tultaisiin ehka tarvitsemaan. Oli vesi kuulemma noussu viimesen parin viikon aikana. Pikainen majoittuminen Jokela-taloon alkuillasta ja sit kalalle asap.Aloitin kalastuksen perjantai-iltana alemmalta koskelta, joka tuntee nimen Pieni Lentuankoski. Suunnitelmissa oli kalastaa koko viikonloppu pelkästään pienillä nymfeillä, larvoiilla ja pupilla, enkä kasannut mukaan jokivarteen kuin yhden vavan, #4 10' Cultin. Kävelin suoraan mielestäni parhaille pelipaikoille, eli tarkoituksena oli larvastella kovan (?) kosken sivustat tarkasti. Alkuillan saaliit ei kuitenkaan päätä huimanneet. Ainoastaaan tukku alamittaisia harjuksia ja joku pieni taimen. Seurakavereillakaan ei sen ihmeempiä tapahtumia. Käytiin kävelemässä myös isolla koskella. Ei sieltäkään mitään. Iltamyöhällä suunnistetiin kaverin kanssa takas kämpille syömään ja juonimaan yön suunnitelmia. Päätettiin ottaa vene ja mennä yöksi yli toiselle rannalle. Pieni Lentuankoski oli vastarannalta todella huono kalastuksen kannalta, koska ranta oli pilattu möljällä ihan niskalta asti ja siitä saatiinkin vain alamittaharreja. Rämmittiin ylemmälle koskelle, koska se näytti paremalta paikalta kun alkuillasta sit katseltiin toiselta puolelta heittolaitureilta. Mutta koko yön aikana ei sieltäkään löytynyt kuin alamittaisia harjuksen pentuja. Auringon noustessa lähdettiin hiipimään takas alemmas. Veneelle tultaessa kaveri sanoi, että souda hänet vielä kotirannan puolelle, niin hän käy kopasemassa vielä uudelleen alkuillasta kalastetut alemman kosken poolit. Mie läksin nukkumaan kellon ollessa jotain 04 aamulla. Kaverikin tuli perästä heti viiden jäljestä. Herättyämme ja aamupalan syötyä lähdimme taas onkimaan pientä koskea. Ei ollut kalat lisääntyneet tai kasvaneet, ainoastaan alamittaisia harjuksia ja pieni 34 senttinen taimen, vaikka kalastettiin koko koski niskaan myöten aamupäivän aikana.
Sitten lähettiin taas kävelemään yläkoskelle. Hiljaista oli sielläkin, kaverin koukuttaessa kans vain alamittaisia. Siirryimme möljää pitkin vielä kosken alle ja mie jäin heittelemään alaosassa olevan saaren kohdella möljän vieressä olevaa akanvirtaa. Heti alkuun tuntui tärppi. Jatkoin heittelyä vielä samaan kohti, kun tunsin perhojen jäävän kiinni johonkin. Muutama napakka riuhtaisu, eikä irtoa prkl. Sitten klassinen pohja lähteekin liikkeelle. Vapa luokilla väsyttelen kalaa ja se pyrkii ylävirtaan. Hillitsen menohaluja kovalla kädellä. Kala kääntyy alavirtaan virran vietäväksi ja joudun ottamaan ritolat kalan perään. Möljän päättyttyä joudun pysähtymään ja joudun pistämään liinat kiinni. Kala tulee pintaan ja tarkkasilmäinen kaverini huutaa, että se on lahna. Woi widu! No, pinnassa oleva lätkä olikin helppo vetää ylöspäin ja kaverin nappaan kalan haaviin. Vajaa kilonen lahna. No, antoipahan kunnon vastuksen! 
Lauantai-iltapäivään asti jaksettiin kaverin kanssa hakata Lentuaa, kunnes mitta tuli täyteen ja päätettiin yhdessä tuumin vaihtaa maisemaa keskustan koskille, muiden jäädessä hakkaamaan tyhjää Lentualle. Ja se kannatti.
Keskustan kosket
Syötiin ja sit äkkiä Kuhmon keskustaan, hotellista luvat ja oltiin Pajakkakoskella heti klo 16. Nämä keskustan kosket olikin aivan uusi tuttavuus meille. Itelle heti alkuun kolmannella heitolla sillan yläpuolelta 43cm harri. Kesän enkka! JES! Kalastettiin koskea keskustan puolelta, koska vastaranta näytti mitään sanomattomalta, kun sekin on pilattu möljällä, niinkuin Lentuankosketkin. Sain parin tunnin aikana larvasteltua lisäksi tuli pari muutakin mittaharria ja vajaa kilosen säyneen. Kaveri sain kans muutama mittaharri ja lisäks n 50 senttisen harrin karkuutuksen haaviessa. Tapasin rannalla paikallisen nuorenmiehen, jolta kysyin vähän neuvoa ja vinkkejä kahdesta muusta koskesta, Akonkoskesta ja Saarikoskesta. Tämä nuorukainen osoittautuikin oikein mukavaksi kaveriksi ja hän lupautui oppaaksi alemmalle koskelle, Akonkoskelle. Kellon ollessa jotain 19 saavuttiin paikalle ja tämä kaveri neuvoi meille kädestä pitäen, missä kalaa on ja mistä sinne pääseen. Näytti meille vielä kahluureitinkin pelipaikalle. Illan aikana saattiin kymmeniä harjuksia, suurimpien ollessa 40 senttisiä ja lisäksi tuli vielä useita karkuutuksia. Lähdettiin grillin kautta nukkumaan illalla jotain 22.
Herätys sunnuntaiaamuna kello 06 takas Akolle. Saavuttiin koskelle 07 paikkeilla. Mutta tällä kertaa olikin huomattavasti hiljasempaa iltaan verrattuna. Kuitenkin joitakin mittaharreja saatiin ja karkuutettiin aamun aikana, mulla suurimman ylös saadun ollessa 36cm.
Sitten siirryttiin vielä Saarikoskelle. Sieltä mulle heti alkuun taimen 36cm ja pari alamittaharria. Kaverille kymmenkunta alamitaa ja yks mittaharri. Ajettiin nopeasti vielä Saarikosken toiselle rannalle ja mie sain heti alkuun reilu kolmekymppisen taimenen ja heti perään mittaharrin karkuutus. Kuitenkin sain vielä pari mittaharria ja kaverinkin sai muutaman kalan ylös. Kotia kohti lähdettiin jotain kello 13. Hieno reissu, vaikka itse Lentua olikin aikamoinen pettymys. Lentuasta sais ihan hienon paikan kunnostamalla ja poistamalla molemilla rannoilla olevat kivimöljät pois, jolloin rantavirtauksen sais vähän hiljaisemmaksi ja enemmän suojapaikkoja kaloille. Ehkä sitten koskissa olis enemmän kalaa. Niin ja ne möljät pitäs poistaa myös keskustan koskilta. Kaikki viikonlopun aikana saamamme kalat C&R, joten pyydettävää jäi jälkipolvillekin.
Tänä vuonna meidän seuran yhteinen kalastusretki suuntautui Kuhmoon, kohteena Lentuankoski. Ajankohta piti olla taimenen saamisen kannalta ehkä paras mahdollinen. Kuitenkin vettä koskessa oli enemmän kuin riittävästi, joten talon vuokraan kuulunutta venettäkin tultaisiin ehka tarvitsemaan. Oli vesi kuulemma noussu viimesen parin viikon aikana. Pikainen majoittuminen Jokela-taloon alkuillasta ja sit kalalle asap.Aloitin kalastuksen perjantai-iltana alemmalta koskelta, joka tuntee nimen Pieni Lentuankoski. Suunnitelmissa oli kalastaa koko viikonloppu pelkästään pienillä nymfeillä, larvoiilla ja pupilla, enkä kasannut mukaan jokivarteen kuin yhden vavan, #4 10' Cultin. Kävelin suoraan mielestäni parhaille pelipaikoille, eli tarkoituksena oli larvastella kovan (?) kosken sivustat tarkasti. Alkuillan saaliit ei kuitenkaan päätä huimanneet. Ainoastaaan tukku alamittaisia harjuksia ja joku pieni taimen. Seurakavereillakaan ei sen ihmeempiä tapahtumia. Käytiin kävelemässä myös isolla koskella. Ei sieltäkään mitään. Iltamyöhällä suunnistetiin kaverin kanssa takas kämpille syömään ja juonimaan yön suunnitelmia. Päätettiin ottaa vene ja mennä yöksi yli toiselle rannalle. Pieni Lentuankoski oli vastarannalta todella huono kalastuksen kannalta, koska ranta oli pilattu möljällä ihan niskalta asti ja siitä saatiinkin vain alamittaharreja. Rämmittiin ylemmälle koskelle, koska se näytti paremalta paikalta kun alkuillasta sit katseltiin toiselta puolelta heittolaitureilta. Mutta koko yön aikana ei sieltäkään löytynyt kuin alamittaisia harjuksen pentuja. Auringon noustessa lähdettiin hiipimään takas alemmas. Veneelle tultaessa kaveri sanoi, että souda hänet vielä kotirannan puolelle, niin hän käy kopasemassa vielä uudelleen alkuillasta kalastetut alemman kosken poolit. Mie läksin nukkumaan kellon ollessa jotain 04 aamulla. Kaverikin tuli perästä heti viiden jäljestä. Herättyämme ja aamupalan syötyä lähdimme taas onkimaan pientä koskea. Ei ollut kalat lisääntyneet tai kasvaneet, ainoastaan alamittaisia harjuksia ja pieni 34 senttinen taimen, vaikka kalastettiin koko koski niskaan myöten aamupäivän aikana.
Sitten lähettiin taas kävelemään yläkoskelle. Hiljaista oli sielläkin, kaverin koukuttaessa kans vain alamittaisia. Siirryimme möljää pitkin vielä kosken alle ja mie jäin heittelemään alaosassa olevan saaren kohdella möljän vieressä olevaa akanvirtaa. Heti alkuun tuntui tärppi. Jatkoin heittelyä vielä samaan kohti, kun tunsin perhojen jäävän kiinni johonkin. Muutama napakka riuhtaisu, eikä irtoa prkl. Sitten klassinen pohja lähteekin liikkeelle. Vapa luokilla väsyttelen kalaa ja se pyrkii ylävirtaan. Hillitsen menohaluja kovalla kädellä. Kala kääntyy alavirtaan virran vietäväksi ja joudun ottamaan ritolat kalan perään. Möljän päättyttyä joudun pysähtymään ja joudun pistämään liinat kiinni. Kala tulee pintaan ja tarkkasilmäinen kaverini huutaa, että se on lahna. Woi widu! No, pinnassa oleva lätkä olikin helppo vetää ylöspäin ja kaverin nappaan kalan haaviin. Vajaa kilonen lahna. No, antoipahan kunnon vastuksen! 
Lauantai-iltapäivään asti jaksettiin kaverin kanssa hakata Lentuaa, kunnes mitta tuli täyteen ja päätettiin yhdessä tuumin vaihtaa maisemaa keskustan koskille, muiden jäädessä hakkaamaan tyhjää Lentualle. Ja se kannatti.Keskustan kosket
Syötiin ja sit äkkiä Kuhmon keskustaan, hotellista luvat ja oltiin Pajakkakoskella heti klo 16. Nämä keskustan kosket olikin aivan uusi tuttavuus meille. Itelle heti alkuun kolmannella heitolla sillan yläpuolelta 43cm harri. Kesän enkka! JES! Kalastettiin koskea keskustan puolelta, koska vastaranta näytti mitään sanomattomalta, kun sekin on pilattu möljällä, niinkuin Lentuankosketkin. Sain parin tunnin aikana larvasteltua lisäksi tuli pari muutakin mittaharria ja vajaa kilosen säyneen. Kaveri sain kans muutama mittaharri ja lisäks n 50 senttisen harrin karkuutuksen haaviessa. Tapasin rannalla paikallisen nuorenmiehen, jolta kysyin vähän neuvoa ja vinkkejä kahdesta muusta koskesta, Akonkoskesta ja Saarikoskesta. Tämä nuorukainen osoittautuikin oikein mukavaksi kaveriksi ja hän lupautui oppaaksi alemmalle koskelle, Akonkoskelle. Kellon ollessa jotain 19 saavuttiin paikalle ja tämä kaveri neuvoi meille kädestä pitäen, missä kalaa on ja mistä sinne pääseen. Näytti meille vielä kahluureitinkin pelipaikalle. Illan aikana saattiin kymmeniä harjuksia, suurimpien ollessa 40 senttisiä ja lisäksi tuli vielä useita karkuutuksia. Lähdettiin grillin kautta nukkumaan illalla jotain 22.
Herätys sunnuntaiaamuna kello 06 takas Akolle. Saavuttiin koskelle 07 paikkeilla. Mutta tällä kertaa olikin huomattavasti hiljasempaa iltaan verrattuna. Kuitenkin joitakin mittaharreja saatiin ja karkuutettiin aamun aikana, mulla suurimman ylös saadun ollessa 36cm.
Sitten siirryttiin vielä Saarikoskelle. Sieltä mulle heti alkuun taimen 36cm ja pari alamittaharria. Kaverille kymmenkunta alamitaa ja yks mittaharri. Ajettiin nopeasti vielä Saarikosken toiselle rannalle ja mie sain heti alkuun reilu kolmekymppisen taimenen ja heti perään mittaharrin karkuutus. Kuitenkin sain vielä pari mittaharria ja kaverinkin sai muutaman kalan ylös. Kotia kohti lähdettiin jotain kello 13. Hieno reissu, vaikka itse Lentua olikin aikamoinen pettymys. Lentuasta sais ihan hienon paikan kunnostamalla ja poistamalla molemilla rannoilla olevat kivimöljät pois, jolloin rantavirtauksen sais vähän hiljaisemmaksi ja enemmän suojapaikkoja kaloille. Ehkä sitten koskissa olis enemmän kalaa. Niin ja ne möljät pitäs poistaa myös keskustan koskilta. Kaikki viikonlopun aikana saamamme kalat C&R, joten pyydettävää jäi jälkipolvillekin.
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Huopanankoski 16.-17.6.2010
Pitkään odotettu Huopanan reissu oli siis vuorossa 16.-17.6. Olin saanut kutsun PK.netissä nimimerkillä "juhahujanen" olevalta kaverilta. Hän on tuttuja reilun kymmenen vuoden takaa, kun hän oli opiskelemassa tällä Savonlinnassa. Itse reissulta odotin paljon, ihan pelkästään oikein hyvän ajankohdan ja viimekesäisen hyvin onnistuneen neitsytreissun perusteella. Mutta mutta... Totuus tänä vuonna olikin erilainen. Heti paikalle saavuttuani sain kuulla, että koskessa on vettä ajankohtaan nähden eniten vettä miesmuistiin. Eikä muidenkaan kuulumiset koskesta luvannut hyvää. No, kuitenkin aloitin kalastuksen Torikoskesta, mutta heti muutaman heiton jälkeen palasin rannalle ja suunnistin sillan alapuolelle. 
Vesi oli siis todella korkealla ja virtaus kova. Sitkeästi heittelin larvasettiä koskeen haravoiden rantapeilejä ja kiventauksia sekä kovan virran reunaa. Muutama särkihän sieltä löytyi. Lähdin alemmas Kuninkaanväylään. Paikka näytti tällä vedenkorkeudella todella hyvältä ja mieliala kohentui. 
Eikä aikaakaan, kun siiman päässä riuhtoi pieni taimen. ja hetken päästä toinen. Ei muuta, jos paria särkeä ei lueta mukaan. Sitten menin vanhan sillan alapuolella olevaan pieneen saareen ja aloin haravoimaan itse Huopanankosken loppukuohuja. Ei kerrassaan mitään. Sitten kampesin takas sillalle ja mietin mitä tehdä. Päätin hipsiä larvastelemaan loppuliukua. Sieltäkään ei tullut kun muutama pikkuharri ja tukku särkiä. Mikä mättää? Enkö vaan osaa, vai mikä? Päätän lähteä tuville syömään. Se olikin hyvä idea. Niskan talolle olikin tullut muutama muukin kaveri syömään ja pääsin vaihtamaan kuulumisia illalta. Ei mitään ihmeellistä kenelläkään. Sitten sain vinkin, mistä saattas löytyä mittaharjuksia: Alakoskelta. Eväät naamaan ja loppuillaksi sinne. Siellä en ollutkaan käynyt aikaisemmin, joten menin sinne saamani vihjeen perusteella ja aloitin kalastuksen neuvotusta paikasta. Aluksi ei mitään, mutte hetken kalastettuani ja mentyäni hieman alemmas, tuntui siiman päässä elämää. Nippanappa mittaharrihan se siellä. "Onhan täällä kalaa", tuumailin itsekseni. Pariheittoa lisää samaan paikaan, tulee napakka tärppi. Uusi heitto ja taas häthätää mittaharri. Kahlailin vielä alemmas, mutta sieltä ei enää tullut mitään. Menin takas niskalle. Kello oli jo jotain 01 ja ilma alkoi olla jo todella kylmä. Hallaa! Näppejä palelin niin maan perkuleesti, mutta jatkoin kalastusta. Niskalla olevan heinäsaarekkeen alapuolella näyttäytyi oikein mukavan kokoinen harjus. Varmaan 40 senttinen. Pääsin heittämään sille suoraan tuikkiin, mutta ei ota. Vaihdoin pinturiin, mutta ei siihenkään. Miten tämä nyt on niin vaikeaa? Lähden nukkumaan kellon ollessa jotain 02. Matkalla seuraan vielä hetken aikaa muutamaa junioria, jotka kalastivat ihan hekumoissaan Huopanan loppuliussa näyttäytyviä ja ruokailevia harjuksia. Joku näytti saavan ihan mukiinmenevän kokoisen kalan. Olisko minun sittenkin pitänyt aikaisemmin jäädä tähän kalalle? No, ei ollut ensimmäinen vikatikki minulta. Läksin nukkumaan.Aamulla heräilin joskus seitsemän maissa ja ripeästi aamupala naamaan ja kalalle. Kävelin suoraan Alakoskelle. Tällä kertaa menin laavurannan puolelle. Aloitin kalastuksen laavun edestä ja kalastelin koko matkan lähes järvelle asti. Ei mitään. Alkoi lievästi harmittamaan vähäinen kalantulo. Kävelin vanhalle sillalle ja kalastin Huopanan alaosankin laavurannalta. Ei nykyäkään. Kellon ollessa jo yli puolenpäivän siirryin sillan yläpuolelle kalastamaan sivu-uoman alaosaa ja Huopanan niskaa.
Siitä sain muutaman alamittaisen taimenenpoikasen. Joku hieman isompi karkasikin, tuskin nekään sentään mittakaloja olivat, vaikka vahvoilta tuntuivat, Kahlasin lopulta saareen ja aloitin kalastelemaan Kuninkaan väylän alaosaa saaren puolelta. Hitto kun olikin syvää heti rannasta! Meinas pipo vilahtaa, sen verran syvää oli. Alaosan parhaasta paikastakaan en saanut kuin pari särkeä. Katselin kelloa hieman huolestuneena, koska olin luvannut Katjalle olla kotona viimestään iltaseiskalta. Arvelin kuitekin kerkeäväni kalastamaan yhden poolin nopsaan ja niinpä marssin saaressa Kuninkaanväylän yläosassa olevaan paikkaan, jossa keskellä koskea oleva iso kivi jättää peräänsä varmaan n. 10 metriä pitkän juotin. Siinä on pakko olla kaloja. Rannassa virtaus on kova ja kivet liukkaita; horjahdan ja kaadun persiilleen koskeen, niin että kahluuhousut hörppää vettä selän puolelta. Prkl! Nousen uudelleen seisomaan muutaman kirosanan saattelemana ja sisuuntuneena kahlaan sinne minne olin menossa, että saan tarjottua perhot oikeaan paikkaan. Muutama heitto kiven alapuolelle, kun jyrähtää kala kiinni. JES! Nyt on kunnon kala kiinni! Haen virrassa tukevampaa asentoa samalla ottaen tukea kahluusauvasta. Kala tuntuu todella vahvalta ja nelosluokkainen kymppijalkainen Cultti kumartelee syvään. Kala jutuaa paikallaan ja minä pidän siimaa mielestäni juuri sopivan tiukalla, kunnes se pahin tapahtuu. Vapa retkahtaa suoraksi ja harmistuneena huomaan perukkeen pettäneen. Ei ollut sekään kala tarkoitettu minulle. Että voi olla mittataimen tänäkin kesänä tiukassa! Ja sitten kun sellainen tarttuu, niin sekin karkaa. Kahlaan rantaan ja kelaan siiman kelalle ja puran vavan kasaan ja huomaan kahluusauvan vääntyneen alaosastaan lähes 45:n asteen kulmaan. Varmaan vääntyi kaatuessani. Lähden perse märkänä kävelemään kohti majapaikkaa ja vielä meinas tulla uimareissu ylittäessäni sivu-uoman. Ei ollut helpoin mahdollinen reissu tämäkään. Josko sitten seuraavalla kerralla onnistaa paremmin? Toivotaan niin.
Vesi oli siis todella korkealla ja virtaus kova. Sitkeästi heittelin larvasettiä koskeen haravoiden rantapeilejä ja kiventauksia sekä kovan virran reunaa. Muutama särkihän sieltä löytyi. Lähdin alemmas Kuninkaanväylään. Paikka näytti tällä vedenkorkeudella todella hyvältä ja mieliala kohentui. 
Eikä aikaakaan, kun siiman päässä riuhtoi pieni taimen. ja hetken päästä toinen. Ei muuta, jos paria särkeä ei lueta mukaan. Sitten menin vanhan sillan alapuolella olevaan pieneen saareen ja aloin haravoimaan itse Huopanankosken loppukuohuja. Ei kerrassaan mitään. Sitten kampesin takas sillalle ja mietin mitä tehdä. Päätin hipsiä larvastelemaan loppuliukua. Sieltäkään ei tullut kun muutama pikkuharri ja tukku särkiä. Mikä mättää? Enkö vaan osaa, vai mikä? Päätän lähteä tuville syömään. Se olikin hyvä idea. Niskan talolle olikin tullut muutama muukin kaveri syömään ja pääsin vaihtamaan kuulumisia illalta. Ei mitään ihmeellistä kenelläkään. Sitten sain vinkin, mistä saattas löytyä mittaharjuksia: Alakoskelta. Eväät naamaan ja loppuillaksi sinne. Siellä en ollutkaan käynyt aikaisemmin, joten menin sinne saamani vihjeen perusteella ja aloitin kalastuksen neuvotusta paikasta. Aluksi ei mitään, mutte hetken kalastettuani ja mentyäni hieman alemmas, tuntui siiman päässä elämää. Nippanappa mittaharrihan se siellä. "Onhan täällä kalaa", tuumailin itsekseni. Pariheittoa lisää samaan paikaan, tulee napakka tärppi. Uusi heitto ja taas häthätää mittaharri. Kahlailin vielä alemmas, mutta sieltä ei enää tullut mitään. Menin takas niskalle. Kello oli jo jotain 01 ja ilma alkoi olla jo todella kylmä. Hallaa! Näppejä palelin niin maan perkuleesti, mutta jatkoin kalastusta. Niskalla olevan heinäsaarekkeen alapuolella näyttäytyi oikein mukavan kokoinen harjus. Varmaan 40 senttinen. Pääsin heittämään sille suoraan tuikkiin, mutta ei ota. Vaihdoin pinturiin, mutta ei siihenkään. Miten tämä nyt on niin vaikeaa? Lähden nukkumaan kellon ollessa jotain 02. Matkalla seuraan vielä hetken aikaa muutamaa junioria, jotka kalastivat ihan hekumoissaan Huopanan loppuliussa näyttäytyviä ja ruokailevia harjuksia. Joku näytti saavan ihan mukiinmenevän kokoisen kalan. Olisko minun sittenkin pitänyt aikaisemmin jäädä tähän kalalle? No, ei ollut ensimmäinen vikatikki minulta. Läksin nukkumaan.Aamulla heräilin joskus seitsemän maissa ja ripeästi aamupala naamaan ja kalalle. Kävelin suoraan Alakoskelle. Tällä kertaa menin laavurannan puolelle. Aloitin kalastuksen laavun edestä ja kalastelin koko matkan lähes järvelle asti. Ei mitään. Alkoi lievästi harmittamaan vähäinen kalantulo. Kävelin vanhalle sillalle ja kalastin Huopanan alaosankin laavurannalta. Ei nykyäkään. Kellon ollessa jo yli puolenpäivän siirryin sillan yläpuolelle kalastamaan sivu-uoman alaosaa ja Huopanan niskaa.
Siitä sain muutaman alamittaisen taimenenpoikasen. Joku hieman isompi karkasikin, tuskin nekään sentään mittakaloja olivat, vaikka vahvoilta tuntuivat, Kahlasin lopulta saareen ja aloitin kalastelemaan Kuninkaan väylän alaosaa saaren puolelta. Hitto kun olikin syvää heti rannasta! Meinas pipo vilahtaa, sen verran syvää oli. Alaosan parhaasta paikastakaan en saanut kuin pari särkeä. Katselin kelloa hieman huolestuneena, koska olin luvannut Katjalle olla kotona viimestään iltaseiskalta. Arvelin kuitekin kerkeäväni kalastamaan yhden poolin nopsaan ja niinpä marssin saaressa Kuninkaanväylän yläosassa olevaan paikkaan, jossa keskellä koskea oleva iso kivi jättää peräänsä varmaan n. 10 metriä pitkän juotin. Siinä on pakko olla kaloja. Rannassa virtaus on kova ja kivet liukkaita; horjahdan ja kaadun persiilleen koskeen, niin että kahluuhousut hörppää vettä selän puolelta. Prkl! Nousen uudelleen seisomaan muutaman kirosanan saattelemana ja sisuuntuneena kahlaan sinne minne olin menossa, että saan tarjottua perhot oikeaan paikkaan. Muutama heitto kiven alapuolelle, kun jyrähtää kala kiinni. JES! Nyt on kunnon kala kiinni! Haen virrassa tukevampaa asentoa samalla ottaen tukea kahluusauvasta. Kala tuntuu todella vahvalta ja nelosluokkainen kymppijalkainen Cultti kumartelee syvään. Kala jutuaa paikallaan ja minä pidän siimaa mielestäni juuri sopivan tiukalla, kunnes se pahin tapahtuu. Vapa retkahtaa suoraksi ja harmistuneena huomaan perukkeen pettäneen. Ei ollut sekään kala tarkoitettu minulle. Että voi olla mittataimen tänäkin kesänä tiukassa! Ja sitten kun sellainen tarttuu, niin sekin karkaa. Kahlaan rantaan ja kelaan siiman kelalle ja puran vavan kasaan ja huomaan kahluusauvan vääntyneen alaosastaan lähes 45:n asteen kulmaan. Varmaan vääntyi kaatuessani. Lähden perse märkänä kävelemään kohti majapaikkaa ja vielä meinas tulla uimareissu ylittäessäni sivu-uoman. Ei ollut helpoin mahdollinen reissu tämäkään. Josko sitten seuraavalla kerralla onnistaa paremmin? Toivotaan niin.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Vaikkojoki 5.6.2010
Vihdoinkin pääsin käymään Vaikolla. Reissua olikin suunniteltu jo talvesta asti ja viime viikonlopulta tytön sairastumisen vuoksi peruuntunut Vaikon reissu vaihtui kesäkuun viidenteen päivään. Lähtö joelle viivästyi vielä suunnitellusta, kun illalla tuli otettua ukon kanssa vähän kirkasta. Vapisutti aamulla seitsemän aikaan vielä niin kovasti, että uskalsin lähteä ajamaan vasta vähän ennen kymmentä... Kävin menomatkalla maksamassa luvan Juuassa pankkiautomaatilla. Sää oli mitä oli, eli välillä räntää ja/tai rakeita, vettä ja kovaa tuulta. Lämpötila alle 10 astetta. Eipähän ollut hyttysiä. Onneks aurinkokin välillä näyttäytyi. Aloitin aamupäivällä Juuan puolelta Myllykoskelta. Vettä huilasi joessa selvästi yli ajankohdan normin ja se oli kylmää, eli kaloja ei ollut kovassa koskessa. Tapahtumia oli heti aamulla, kun aloitin sillan alapuolella olevasta putamasta. Aloituskokoonpanossa oli päätyperhona musta-oranssi liitsi ja yläperhona musta liitsi. heti alkuun toisella heitolla kova tärppi, joka ei kuitenkaan tarttunut. Siirryin sillan yläpuolelle ja "istustusputamasta" yksi killen karkuutus, kun luulin liitsien jääneen pohjaa, niin otin siimat sisään varomattomasti. Ei ottanut enää uudelleen. Vaihtelin perhoja väriä. Ei ottanut sittenkään. Yllätys. Kalastelin sillan ylä- ja alapuolet myös laavurannalta. Ei tapahtumia. Sitten päätin lähteä käymään vajaan kilometrin päässä olevalla Ylä-Jokipolvenkoskella. Ei mitään. Paluumatkalla päätin kalastaa vielä Myllykosken loppuliun. Eikä montaakaan heittoa, kun mustaa liitsiä, jossa oranssi kuula ja leveä hopeakierre, vietiin kirren toimesta. Kala haavin ja lihoiksi. Pituutta kalalla 46cm ja painoa jotain kilon luokkaa. Sit päätin vaihtaa maisemia Kaavin puolelle. Suunnaksi Polvikoski. Siellä oli rauhallista, joten reilun puolen tunnin kalastuksen jälkeen vaihdoin koskea Kalliokoskille. Ensin kalastin ylemmän kosken loppuliun mutta ei kontaktia kaloihin. Pikamarssi vajaan sadan metrin päähän alemman Kalliokosken niskalle.
Muutama heitto viistosti ylävirtaan ja annoin liitsien upota. Sitten vietiin liitsiä. Hetken väsyttely ja kala haaviin. Oli ottanut alaperhona olevaan mustaan liitsiin, jossa kullanvärinen volkkukuula. Nätti pikkukirre, 44 cm ja n.800g, sai tämäkin kala pappia niskaan. 
Hetken heittelyn jälkeen siima pyshtyi ja liitsit näytti jäävän pohjaan, mutta kiristettäessä pohja liikkuikin. Taas kille kiinni. Tiukkaa väsytystä hetki ja rupesin vetämään kalaa haaviin, kuuluu "naps". Mitvit! Siima poikki! Tai siis solmu petti. Prkl! No uutta matoa koukkuun. Tällä kertaa liitsi-kuulapupa -yhdistelmä. Eikä aikaakaan kun taas tuttu tempominen siiman päässä. Pieni kirre. Tällä kertaa yläperhona olevaan ruosteenoranssiin kuulapupaan, jossa pinkki kaulus. Pikainen väsytys ja kille haaviin. Kala olikin reissun pienin, vain 36 cm pitkä ja painoa jotain 500g. Otin vielä senkin, vaikka oikin surkean pieni. Heittelin vielä jonkun aikaa ilman suurempia tapahtumia ja päätin lähteä pois kellon ollessa noin 19 reikäleipä.
Päivä oli oikein mukava ja mikä tarkeintä, ihan kaikkia kaloja ei oltu revitty pois joesta heti istutuksen jälkeen, niinkuin aikaisempina vuosina, joten uutta saaliskiintiötä on vissiin noudatettu. Hyvä näin! Kaikki kalat olivat tosin edellisvuosiin verranttuna todella pieniä, joten hyvällä omatunnolla otin ensimmäistä kertaa Vaikolla kiintiön täyteen. Hyviä olivat savupöntössä käyttämisen jälkeen.
Muutama heitto viistosti ylävirtaan ja annoin liitsien upota. Sitten vietiin liitsiä. Hetken väsyttely ja kala haaviin. Oli ottanut alaperhona olevaan mustaan liitsiin, jossa kullanvärinen volkkukuula. Nätti pikkukirre, 44 cm ja n.800g, sai tämäkin kala pappia niskaan. 
Hetken heittelyn jälkeen siima pyshtyi ja liitsit näytti jäävän pohjaan, mutta kiristettäessä pohja liikkuikin. Taas kille kiinni. Tiukkaa väsytystä hetki ja rupesin vetämään kalaa haaviin, kuuluu "naps". Mitvit! Siima poikki! Tai siis solmu petti. Prkl! No uutta matoa koukkuun. Tällä kertaa liitsi-kuulapupa -yhdistelmä. Eikä aikaakaan kun taas tuttu tempominen siiman päässä. Pieni kirre. Tällä kertaa yläperhona olevaan ruosteenoranssiin kuulapupaan, jossa pinkki kaulus. Pikainen väsytys ja kille haaviin. Kala olikin reissun pienin, vain 36 cm pitkä ja painoa jotain 500g. Otin vielä senkin, vaikka oikin surkean pieni. Heittelin vielä jonkun aikaa ilman suurempia tapahtumia ja päätin lähteä pois kellon ollessa noin 19 reikäleipä.Päivä oli oikein mukava ja mikä tarkeintä, ihan kaikkia kaloja ei oltu revitty pois joesta heti istutuksen jälkeen, niinkuin aikaisempina vuosina, joten uutta saaliskiintiötä on vissiin noudatettu. Hyvä näin! Kaikki kalat olivat tosin edellisvuosiin verranttuna todella pieniä, joten hyvällä omatunnolla otin ensimmäistä kertaa Vaikolla kiintiön täyteen. Hyviä olivat savupöntössä käyttämisen jälkeen.
Lohnankoski 3.6.2010
Tällä kertaa vuorossa oli Sulkavalla kunnostetun koskireitin kolmanneksi alin koski, Lohnankoski.
Sitten Niko vaihtoi siiman päähän larvat ja minä jatkoin edelleen tinselillä. Eikä aikaakaan, kun Niko huikkaa, että kala kiinni. Vahvalta tuntui, eikä Niko saanut kalaa heti näköyhteyttä. Hetken väännön jälkeen kala pintautui ja yllättäen siiman päässä ei ollutkaan taimen, joita olimme tulleet etsimään, vaan vajaa kilonen säyne. Hieno vastuksen kala kuitenkin antoi ja Nikon saatua kalan haaviin kiirehdin kuvaamaan sitä. 
Minäkin vaihdoin kuulapupa-larva -yhdistelmään ja aloin larvastamaan kosken kovan virran reunoja. Muutama heitto ja mullekin säyne kiinni ja ylös. Pieni oli. Siirryin alemmas seuraavaan putamaan alaosassa olevan saaren viereen, syvemmän uoman puolelle, ja siitäkin säyne kiinni ja haaviin. Tällä kertaa edellistä isompi. Muutama heitto vielä samaan paikkaan ja taas siima kiristyy tuttuun tapaan. Pieni säyne jälleen. Sitten siirryn alemmaksi ja larvastelen kovan kosken sivun. Ei tapahtumia. Siirryn loppuliukuun. Muutama heitto taas ja alavirran puolelta tarttuu jälleen kuulapupaan kala. Nyt on siiman päässä isompi säyne. Kovasti tuntui voimaa olevan, mutta ei auta räpistely ja niin säyne liukuu haaviin. tällä kertaa kokoa on reilusti enemmän kuin edellisillä, reilu kilo silmäpuntarilla. Hetken ihasteltuani kalaa, lasken sen takas uimaan. Hieno kala! Niko on kahlannut toiselle puolelle ja tulee minun kohdalle. Kysyy, että millä minä ongin, kun koko ajan kalaa kiinni. Sanon onkivani oranssilla kuulalla varustetulla jänöpupalla. Niko vaihtaa nopsaan samantyylisen kuin mulla ja eikä aikaakaan, kun hän saakin loppuliusta pienen säyneen. Kello rupesi lähentelemään kahdeksaa niin huikkasin Nikolle toiselle puolelle koskea, että ruvetaan pikkuhiljaan lähtemään. Niko sanoi tulevansa yli ja kalastavan vielä sivu-uoman loppuliun.
Sieltä ei kuitenkaan pikaisella kopasulla mitään, niinpä viitoin Nikolle, että lähdetään pois. Pistin vavan kasaan ja marssittiin takas autolle. Kotimatkalla mehusteltiin vielä illan tapahtumat ja kovasti oltiin molemmat sitä mieltä, että säyne on todella hieno kala siiman päässä ja niinpä päätettiin, että tänne tullaan vielä takas, kun matkaakaan ei ole kuin reilu 30km.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Karvionkoski 29.5.2010
Harmittavasti tytön sairastuttua peruuntui viikonlopuksi suunniteltu reissu Vaikkojoelle. No onneksi mulla oli valmiiksi mietitty varasuunnitelma ja kohteeksi vaihtui Karvionkoski. Matkassa mukana jälleen NikoK. Samalla kauan odotettu kevään eka kosketus virtaavaan veteen. Saavuimme paikalle aamulla puolikymmeneltä. Kamat kasaan ja kalalle. Yllättäen paikalla ei ollut ketään muuta, niinpä saimme koko aamupäivän kalastaa kahdestaan. Veden korkeus oli mielestäni vielä tulvan puolella ja virtaus todella kova. Vesi kylmää. Ilmeisesti salakat ja ahvenet eivät kuitenkaan olleet löytäneet tietään vielä koskeen ja niinpä ei koskessa ollut isompia taimeniakaan. Kirjolohiakaan ei niskalla näkynyt. Hyönteielämä lähes olematonta. Päivää värittivät ajoittaiset sadekuurot. Heitetiin koskeen, niskalle ja loppuliukuun kaikenlaisia perhoja tinselistä larvoihin. Hiljaista oli. Kummallakin puolella koskea. Pikkuhiljaa iltapäivän puolella alkoi porukkaa valumaan koskelle. Lisäksi niskalle ilmestyi pari venettä soutamaan uistimia. Ei ollut niilläkää siimat kireänä. Ainoa hetkellinen piritys tapahtui, kun Niko halusi testata minun vapaa, jossa siiman päässä oli tinseli, niin pari kertaa joku kala iski ohi siitä niskalla. Ei ottanut sekään enää uudelleen. Kellon ollessa iltäpäivällä jotain neljä, kun Niko sai viimein ottamaan koskesta larvastamalla kuulanymfiin pienen alamittaisen taimenen. Pituutta jotain huimat 35cm. Jee...
Loppupäivä sit käänneltiin kiviä ja etsittiin larvoja ja nymfejä. Vähän oli niitäkin. Toki pari pientä larvaa löydettiin ja joitakin pieniä nymfejä. Kuvailtiin niitä siinä aikamme ja illalla puoliseitemältä lähettiin ajelemaan koti kohti. Ei ollut Karvio tälläkään kertaa parhaimmillaan. Vettä oli saanu olla ainakin 30 senttiä vähemmän ja olis saanu olla myös lämpimämpää. Ehkä sit olis ollu kalastus tuloksellisempaa.
No, tulipahan testattua kunnolla uusia hankintoja. Mieleen jäi erityisesti, miten hienosti toimi pari viikkoa sitten hankittu #4-5 Vision Vibe85 -uutuussiima #4 10' Cultissa. Heittäminen oli todella helppoa ja siima jaksoi oikoa nätisti raskaammatkin larvasetit, liitsit ja tinselit. Siis aivan huippusiima tuohon vapaan. Pitäs varmaan hommata vielä lampikalastukseen #6 GT four fouriin Vibe 125 intterikärjellä... Nam!
Loppupäivä sit käänneltiin kiviä ja etsittiin larvoja ja nymfejä. Vähän oli niitäkin. Toki pari pientä larvaa löydettiin ja joitakin pieniä nymfejä. Kuvailtiin niitä siinä aikamme ja illalla puoliseitemältä lähettiin ajelemaan koti kohti. Ei ollut Karvio tälläkään kertaa parhaimmillaan. Vettä oli saanu olla ainakin 30 senttiä vähemmän ja olis saanu olla myös lämpimämpää. Ehkä sit olis ollu kalastus tuloksellisempaa.
No, tulipahan testattua kunnolla uusia hankintoja. Mieleen jäi erityisesti, miten hienosti toimi pari viikkoa sitten hankittu #4-5 Vision Vibe85 -uutuussiima #4 10' Cultissa. Heittäminen oli todella helppoa ja siima jaksoi oikoa nätisti raskaammatkin larvasetit, liitsit ja tinselit. Siis aivan huippusiima tuohon vapaan. Pitäs varmaan hommata vielä lampikalastukseen #6 GT four fouriin Vibe 125 intterikärjellä... Nam!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)