Vihdoinkin pääsin käymään Vaikolla. Reissua olikin suunniteltu jo talvesta asti ja viime viikonlopulta tytön sairastumisen vuoksi peruuntunut Vaikon reissu vaihtui kesäkuun viidenteen päivään. Lähtö joelle viivästyi vielä suunnitellusta, kun illalla tuli otettua ukon kanssa vähän kirkasta. Vapisutti aamulla seitsemän aikaan vielä niin kovasti, että uskalsin lähteä ajamaan vasta vähän ennen kymmentä... Kävin menomatkalla maksamassa luvan Juuassa pankkiautomaatilla. Sää oli mitä oli, eli välillä räntää ja/tai rakeita, vettä ja kovaa tuulta. Lämpötila alle 10 astetta. Eipähän ollut hyttysiä. Onneks aurinkokin välillä näyttäytyi. Aloitin aamupäivällä Juuan puolelta Myllykoskelta. Vettä huilasi joessa selvästi yli ajankohdan normin ja se oli kylmää, eli kaloja ei ollut kovassa koskessa. Tapahtumia oli heti aamulla, kun aloitin sillan alapuolella olevasta putamasta. Aloituskokoonpanossa oli päätyperhona musta-oranssi liitsi ja yläperhona musta liitsi. heti alkuun toisella heitolla kova tärppi, joka ei kuitenkaan tarttunut. Siirryin sillan yläpuolelle ja "istustusputamasta" yksi killen karkuutus, kun luulin liitsien jääneen pohjaa, niin otin siimat sisään varomattomasti. Ei ottanut enää uudelleen. Vaihtelin perhoja väriä. Ei ottanut sittenkään. Yllätys. Kalastelin sillan ylä- ja alapuolet myös laavurannalta. Ei tapahtumia. Sitten päätin lähteä käymään vajaan kilometrin päässä olevalla Ylä-Jokipolvenkoskella. Ei mitään. Paluumatkalla päätin kalastaa vielä Myllykosken loppuliun. Eikä montaakaan heittoa, kun mustaa liitsiä, jossa oranssi kuula ja leveä hopeakierre, vietiin kirren toimesta. Kala haavin ja lihoiksi. Pituutta kalalla 46cm ja painoa jotain kilon luokkaa. Sit päätin vaihtaa maisemia Kaavin puolelle. Suunnaksi Polvikoski. Siellä oli rauhallista, joten reilun puolen tunnin kalastuksen jälkeen vaihdoin koskea Kalliokoskille. Ensin kalastin ylemmän kosken loppuliun mutta ei kontaktia kaloihin. Pikamarssi vajaan sadan metrin päähän alemman Kalliokosken niskalle.
Muutama heitto viistosti ylävirtaan ja annoin liitsien upota. Sitten vietiin liitsiä. Hetken väsyttely ja kala haaviin. Oli ottanut alaperhona olevaan mustaan liitsiin, jossa kullanvärinen volkkukuula. Nätti pikkukirre, 44 cm ja n.800g, sai tämäkin kala pappia niskaan.
Hetken heittelyn jälkeen siima pyshtyi ja liitsit näytti jäävän pohjaan, mutta kiristettäessä pohja liikkuikin. Taas kille kiinni. Tiukkaa väsytystä hetki ja rupesin vetämään kalaa haaviin, kuuluu "naps". Mitvit! Siima poikki! Tai siis solmu petti. Prkl! No uutta matoa koukkuun. Tällä kertaa liitsi-kuulapupa -yhdistelmä. Eikä aikaakaan kun taas tuttu tempominen siiman päässä. Pieni kirre. Tällä kertaa yläperhona olevaan ruosteenoranssiin kuulapupaan, jossa pinkki kaulus. Pikainen väsytys ja kille haaviin. Kala olikin reissun pienin, vain 36 cm pitkä ja painoa jotain 500g. Otin vielä senkin, vaikka oikin surkean pieni. Heittelin vielä jonkun aikaa ilman suurempia tapahtumia ja päätin lähteä pois kellon ollessa noin 19 reikäleipä.
Päivä oli oikein mukava ja mikä tarkeintä, ihan kaikkia kaloja ei oltu revitty pois joesta heti istutuksen jälkeen, niinkuin aikaisempina vuosina, joten uutta saaliskiintiötä on vissiin noudatettu. Hyvä näin! Kaikki kalat olivat tosin edellisvuosiin verranttuna todella pieniä, joten hyvällä omatunnolla otin ensimmäistä kertaa Vaikolla kiintiön täyteen. Hyviä olivat savupöntössä käyttämisen jälkeen.
Muutama heitto viistosti ylävirtaan ja annoin liitsien upota. Sitten vietiin liitsiä. Hetken väsyttely ja kala haaviin. Oli ottanut alaperhona olevaan mustaan liitsiin, jossa kullanvärinen volkkukuula. Nätti pikkukirre, 44 cm ja n.800g, sai tämäkin kala pappia niskaan. 
Hetken heittelyn jälkeen siima pyshtyi ja liitsit näytti jäävän pohjaan, mutta kiristettäessä pohja liikkuikin. Taas kille kiinni. Tiukkaa väsytystä hetki ja rupesin vetämään kalaa haaviin, kuuluu "naps". Mitvit! Siima poikki! Tai siis solmu petti. Prkl! No uutta matoa koukkuun. Tällä kertaa liitsi-kuulapupa -yhdistelmä. Eikä aikaakaan kun taas tuttu tempominen siiman päässä. Pieni kirre. Tällä kertaa yläperhona olevaan ruosteenoranssiin kuulapupaan, jossa pinkki kaulus. Pikainen väsytys ja kille haaviin. Kala olikin reissun pienin, vain 36 cm pitkä ja painoa jotain 500g. Otin vielä senkin, vaikka oikin surkean pieni. Heittelin vielä jonkun aikaa ilman suurempia tapahtumia ja päätin lähteä pois kellon ollessa noin 19 reikäleipä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti