Lohnankoski 3.6.2010

• 
  

Tällä kertaa vuorossa oli Sulkavalla kunnostetun koskireitin kolmanneksi alin koski, Lohnankoski.

• 

Lähdin illaksi kalaan jälleen NikoK:n kanssa, kun olin päässyt töistä ja syönyt. Startti kotipihasta n. 16.45, koukkasin Nikon mukaan ja saavuimme koskelle vähän ennen kuutta. Juuri kun kävelimme metsän poikki kosken rantaan, alkoi satamaan vettä ja ukkostamaan. Mutta ei me siitä välitetty, vaan aloitimme kalastuksen niskalta streamereilla. Kyseessä ei ollut ihan normaali niska joka putoaa nopeasti koskeksi, vaan järveltä tasaisesti kiihtyvä virta, joka muuttuu n. 50 metrin jälkeen koskeksi. Hieno paikka ja kunnostettu koski näytti hyvältä, varsinkin kun vettä oli riittävästi. Yläosalta ei saatu mitään, niinpä siirryimme alemmas kalastamaan kovempaa koskea. Nikon menneessä alas, hän huomasi vastarannalla olevan mäyrän. Otti nopean kuvan siitäkin.Sitten Niko vaihtoi siiman päähän larvat ja minä jatkoin edelleen tinselillä. Eikä aikaakaan, kun Niko huikkaa, että kala kiinni. Vahvalta tuntui, eikä Niko saanut kalaa heti näköyhteyttä. Hetken väännön jälkeen kala pintautui ja yllättäen siiman päässä ei ollutkaan taimen, joita olimme tulleet etsimään, vaan vajaa kilonen säyne. Hieno vastuksen kala kuitenkin antoi ja Nikon saatua kalan haaviin kiirehdin kuvaamaan sitä. Minäkin vaihdoin kuulapupa-larva -yhdistelmään ja aloin larvastamaan kosken kovan virran reunoja. Muutama heitto ja mullekin säyne kiinni ja ylös. Pieni oli. Siirryin alemmas seuraavaan putamaan alaosassa olevan saaren viereen, syvemmän uoman puolelle, ja siitäkin säyne kiinni ja haaviin. Tällä kertaa edellistä isompi. Muutama heitto vielä samaan paikkaan ja taas siima kiristyy tuttuun tapaan. Pieni säyne jälleen. Sitten siirryn alemmaksi ja larvastelen kovan kosken sivun. Ei tapahtumia. Siirryn loppuliukuun. Muutama heitto taas ja alavirran puolelta tarttuu jälleen kuulapupaan kala. Nyt on siiman päässä isompi säyne. Kovasti tuntui voimaa olevan, mutta ei auta räpistely ja niin säyne liukuu haaviin. tällä kertaa kokoa on reilusti enemmän kuin edellisillä, reilu kilo silmäpuntarilla. Hetken ihasteltuani kalaa, lasken sen takas uimaan. Hieno kala! Niko on kahlannut toiselle puolelle ja tulee minun kohdalle. Kysyy, että millä minä ongin, kun koko ajan kalaa kiinni. Sanon onkivani oranssilla kuulalla varustetulla jänöpupalla. Niko vaihtaa nopsaan samantyylisen kuin mulla ja eikä aikaakaan, kun hän saakin loppuliusta pienen säyneen. Kello rupesi lähentelemään kahdeksaa niin huikkasin Nikolle toiselle puolelle koskea, että ruvetaan pikkuhiljaan lähtemään. Niko sanoi tulevansa yli ja kalastavan vielä sivu-uoman loppuliun. Sieltä ei kuitenkaan pikaisella kopasulla mitään, niinpä viitoin Nikolle, että lähdetään pois. Pistin vavan kasaan ja marssittiin takas autolle. Kotimatkalla mehusteltiin vielä illan tapahtumat ja kovasti oltiin molemmat sitä mieltä, että säyne on todella hieno kala siiman päässä ja niinpä päätettiin, että tänne tullaan vielä takas, kun matkaakaan ei ole kuin reilu 30km.