Kauden loppureissut ja yhteenveto

Harmi kun ei ole kerinnyt päivittämään blogia koko syksynä. On ollut remottia, työkiireitä, lapsen hoitoa, väsymystä, lorvikatarria, jne... Kalalla on toki tullut käytyä monen monta kertaa viimeisen päivityksen jälkeen, mutta raportit on jääny kirjoittamatta, joten koitan muistella tähän mennyttä loppukesää ja syksyä.

Viimeisimmimmän heinäkuisen päivityksen jälkeen kävin setän kanssa heittämässä Ruunaalle heinäkuun 16.- 18., pahimpien helteiden aikaan. Kalastusta pe illasta su iltapäivään. Veden korkeus ihan ok, vedenlämpö ei: Paikoin mittasin lähes +25 astetta! Muita kalastajia ei juurikaan ollu. Aloiteltiin pe iltana Siikakoskelta ja heti alkuun riippusillan alapuolelta reissun suurin harri, 37cm. Lisäksi nippu alamittaisia. Lauantaina aamupäivä kalasteltiin Murroota. Aivan kuollutta. Vaihettiin leiri iltäpäivällä Haapavitjalle. Koivumutkasta karkuutin ihan mukavan kokoisen taimenen. Kävi melkein haavissa, mutta sitten vielä lähti ja lähtikin lopullisestí. Oma moka ja peruke poikki. Ilta hakattiin sitten isoa koskea ja sielä sain pari mittaharria 32 ja 34cm, c&r. Aamulla takas isolle koskelle ja saaliiksi muutama alamittaharri. Iltapäivällä lähettiin pois. Ihan hyvä reissu. Ihmetytti porukan vähyys ja harmitti veden lämpö, joka sai ainakin isommat kalat passiivisiksi.

Sietämättömät helteet vain jatkuivat, eikä kalalla tullut käytyä. Sitten heinäkuun vaiheteessa oli vielä tiukka rupeama remontin merkeissä. Oltiin nimittäin jo kesäkuussa sovittu asuntokaupoista... Sitä herkkua sitten riittikin pari-kolme viikkoa,vaikka tein pitkää päivää, 12-13 tuntia... Remontti valmistui ajallaa elokuun ekan viikon lopulla ja päästiin muuttamaan ja oli aika lähteä kohti Norjaa perinteiselle lohireissulle Komagille puoleksitoista viikoksi. Matkaan lähdettiin kaverin NikoK:n kanssa aamulla 8.8. Onneksi helteet jäivät matkan varrelle ja perillä Norjassa oli siedettävät 10 astetta lämmintä ja välillä vihmoi vettä. Aaahhh....

3 ensimäistä lupaa Komagilla

Perille saavuttiin maanantaina iltapäivästä ja nopea majoittuminen tuttuun mökkin. Haettiin luvat ja syötiin sekä pakattiin rinkat, koska tarkoituksena oli kalastaa ekat 3 lupaa yläjuoksulla. Auto parkkiin Vesisaaren puoleisen tien päässä olevalle parkkipaikalle ja rinkat pykälään. Tiedossa oli tuntien marssa ylävirtaan. Illalla suomenaikaa jotain klo 22 mulle tuli stoppi. Ei jaksanut kävellä enää metriäkään. Onneksi oltiin jo varsin ylhäällä; olitiin kävelty jotain 10 kilometriä ja saavuimme kanjonin yläpäähän riippusillalle, Hengbrukulpenille. Neuvottelun jälkeen, että enää ei kävella, teltta pystyyn. Nikolla olis ollut vielä voimia jatkaa, mutta tähän päätettiin lopettaa siltä päivältä ja jatkaa aamulla matkaa. Minua väsytti ja palelti. Päätin menna makuupussiin. Niko päätti kasata kalavehkeet, nuori ensikertalainen kuin oli. Eikä mennyt varmaan viittä minuttia kun alko mekkala. Niko oli saanut ekan lohensa! Onnittelut! Lähes pimeässä ja pintaperholla! Kuvauksen jälkeen kala fileiksi ja suolaa odottamaan syöntiä. Ei jaksanut poika enää pitkin kalastelle kun kömpi telttaan nukkumaan. Aamulla päätettiin, että tehdään vaan päiväretki ylävirtaan ylemmälle portille, Andre portenille tai Övre portenille, miten sen nyt ottaa. Olin nimittain joskus parikymmentä vuotta sitten kuullut, että siellä oli putous, josta lohi ei pääse nousemaan. Mukaan ei otettu kuin yksi päiväreppu eväineen ja kalavehkeet. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Ei näkynyt putousta. Saavuttiin vihdoin kartan mukaan ylemmälle portille, mutta ei siellä mitään putousta ollut: tasainen ja matala koski vaan ja vastarannalla korkea tunturi... Prkl!
Paikalla oli pari telttaa ja kävin hieman kyselemässä josko tietäisivät jotain. Kolme reipasta naisimmeistä siinä oli ja eivätkä hekään olleet varmoja missä ollaan ja missä se putous on, jos sitä edes oli olemassakaan, vaikka norjalaisia olivatkin. Yksi tiesi kertoa, että aikakin parin tunnin marssin päässä olis sellainen paikka kuin Björneskadret, jossa olisi jonkinlainen nousueste, mutta sekään ei vissiin mikään putous olisi. Selvä! Ei lähdetty enää yhtää ylemmäksi, koska naisten mukaan edes tuolle ylemmälle portille ei lohi kovin sankoin joukoin nouse, vaan parhaat kutualueet ovat alempana. Lahdettiin marssimaan pettyneinä takas alavirtaan kalastelle siellä täällä sopivan näköisiä pooleja. Aurinko tillotti. Ei koivn monessa poolissa näkynyt elämää. Alkuillasta saavuttiin takas leiriin. Näytti siltä, että teltta oli laitettu parhaimman yläjuoksun poolin rantaan, koska sillan alla näkyi parhaimmillaan 10 kalan partteja. Toinenkin yö oltiin samassa paikassa, mutta lohia ei siitä saatu, vaikka niitä siinä mukavasti olikin. Niko sai kuitenkin mukavan kokoisen, varmaan kiloisen raudun seuraavan aamuna leirin vieressä olevasta koskesta. Ei muuta. Päätettiin lähteä takas alavirran suuntaan. Menomatkalla kalasteliin kanjonin poolit ilman tulosta ja hieman ennen alempaa porttia Niko sanoi lähtevänsä kävelemään hissukseen alavirtaan, minun jäädessä pommittamaan yhtä hyvännäköistä poolia. Aikani kalasteltuani nousin polulle ja lähdin marssimaan alavirtaan. Oli sanonut Nikolle, että nähdään viimeistään siellä missä polku tulee suon kiertämisen jälkeen takaisin kovalle maalle. Ei näkynyt nuorta miestä missään. Päätin, että tähän jään. Aikain istuttuani penkaan kuului lohen hyppy, toinen ja kolmaskin. Edessanäkyvä kosken alunenhan oli kalapaikka! Jätin rinkan polun varteen, että Niko huomaa sen ja marssin jokeen ja yli vastarannan kivikolle. Eikä aikaakaan kun pajukosta puikahti Niko. Hän olikin päättänyt edetä jokirantaa pitkin, eikä polkua! No, hyvä että poika löytyi. Ruvettiin onkimaan poolia. Vihmoi vettä. Viimein sain kalan ottamaan. Perhona oli klassinen Teno 9 #2 koukkuun sidottuna. Kala vaikutti aluksi titiltä, mutta otteet olikin hieman kookkaamman kalan. Aikani väsytettyäni sain kalan rannalle. 72 senttinen naarasjalka. Kuvaus ja kala takas jokeen. Vettä satoi edelleen. Kalaa poolissa oli paljon. Vaihdoin perhoja tiuhaan tahtiin ilman tulosta. Viimein sattui kohdalle ja ylös tuli pieni 53 senttinen urostitti, joka oli nielaissut pienen perhon kitusiin saakka ja joutui pannulle. Nikokin sai vastarannalta yhden 62 senttisen kätsändriliissin. Käytiin välillä pystyttämässä teltta ja ruokailemassa. Yöksi lähdettiin kastastamaan leiristä alavirtaan olevat poolit. Niistä ei kalaa tullut, vaikka joissain kalaa oli kotona. Nukkumaan joskus kolmen aikaan. Tuuli niin maan perusteellisesti! Oli teltan myrskynarut suht tiukalla... Aamulla sitten takas leirin yläpuolella olevaan kalaisaan pooliin. Aikani heiteltyäni uppoperhoja päätin vaihtaa pintureihin. Se kannatti. Menin kohtaan, jossa pienellä alueella oli näyttäytynyt useita kaloj. Muutama heitto viiden metrin päähän ja "slurps" - kala kiinni ja ylös. Urostitti 58cm. C&R. Hetkeksi istumaan ja kuiva Pompero siiman päähän ja takas samoille jalan sijoille: Muutama heitto samaan paikkaan kuin edellisellä kerralla ja taas kala kiinni. Urostitti 53 cm, c&r. No johan on helppoa! Sitten rupes jo aika loppumaan, koska vielä piti purkaa leiri, syödä, pakata kamppeet ja kävellä autolle 6-7km, että keritään ostamaan lisäluvat ennekuin luvanmyyntikioski sulkeutuu. Saavuttiin takas autolle väsyneinä mutta onnellisina.

Toiset 3 lupaa Komagilla

Haettiin uuden luvat ja suunnitelmissa oli kalastaa toiset 3 lupaa alajuoksulla. Kalasteltiin loppuilta alajuoksun pooleja, mutta ei saatu mitään. Aamulla lähdettii uudelleen kokeilemaan alajuoksun pooleja. Hiljaisilta näyttivät. Aurinko paistoi. Käveltiin hissukseen poolilta toiselle. Ja kolmannelle. Ja neljännelle. Oltiin Rolfhollan kohdalla. Päätin vaihtaa nymfin siiman päähän ja kysyin, että haluaako Niko korkata poolin. Ei halunnut. Lampsin jokeen ja aloin viskomaan nymfiä ylävirtaan ja uittamaan pitkiä uittoja. Yläosasta ei mitään merkkiä. Heittelen virran reunan tarkasti ja siirryn joka heitolla askeleen alaspäin. Alan olla jo poolin alaosatta kunnes viimein tärähtää ja alkaa oikea hyppyshow! Jiihaaa!! Vanttera titti vetää henkensä edestä ja hyppii kuin mielipuoli. Nikokin heräsi katsomaan tilanetta. Aikansa hypittyään ja vedettyään itsensä jo poolin alapuolella olevaan koskeen saan hinattua kalan rantaan. 62 cm urostitti, c&r. Jes! Jo 5. kala rannalle, eikä yhtään karkuutusta. Illalla käydään hieman ylempänä, mutta ei saada mitään. Seuraavana päivänä päätetään käydä Vesisaarenpuoleisen tien päässä ja käydä Laksedamissa ja "Pyhällä paikalla". Laksedammissa oli aivan kauhea määrä kalaa. Ilmassa oli ykstasaseen pientä ja isoa kalaa. Ei ottaneet uppoperhoihin. Ruvettiin heittämään moelmmat pinturia. Jonkun ajan päästä Niko saa pienen titin ottamaan. Nopea mittaus ja kuvaus ja kala takas jokeen. Jatketaan edelleen pinturilla. Saan itsekin viimein ihan poolin alaosasta, jossa virta alkaa murtumaan, lohen hyväksymään pinturitarjouksen. Taas kerran vauhtia riitti, mutta vahvempi voitti ja kala rannalle: n. 60cm tummunut naarastitti, joka sai vapautena ilman mittausta ja kuvausta. Pirteänä lähti. Hyvä niin. Loppuillaksi lähdettiin sitten "Pyhalle paikalle", jolla ei tietävästi ole mitään nimeä, vaan kyseessä on kapea ja syvä meitovirtainen joen ulkokurvi. Kalaa tuntui sielläkin olevan, mutta ei kelvannut meidän tarjouksen .Ruvettiin pyytämään sitten taimenia. Illan aikana saatiin ylös varmaa 20 pientä innlandsörrettiä, paikallista taimenta, joka ei vaella mereen, vaan elää joessa ikänä. Suurimmat olivat 30 sentin kantturoissa. Hauskaa oli. Yöllä hipsittiin takaisin autolle ja nukkumaan. Seuraavana aamuna oli vuorossa sitten Vardönpuoleisen tien pää ja Gorsjoen pooli. Sää oli taas mitä mukavin ja hyvissä ajoin saavuttiin poolille. Pari kalaa näyttäytyi poolin alaosassa niitä tulitettiin jonkin aikaa, kunnes päätin lähteä käymään ylempänä, kun sieltä kuului silloin tällöin molskahdus. Marssin ylävirtaa jotain 300 mertiä pienen kosken alle. Päätin kahlata joen keskellä olevalle vedenalaiselle särkälle, koska pajupuskat ja jyrkkä äkkisyvä ranta esti kalastamisen penkan päältä. Aikani heiteltyä yllättäen pinturiin nousikin kala. Ei tarttunut. Vaihdoin heti hieman toisen värisen pinturin ja heitto samaan kohtaa, missä otti oli tapahtunut. Ja taas otti, muttei tarttunut. Vedän siimat ylös ja vaihdan vielä kerran hieman erivärisen Pomperoja ja tällä kertaa numeroa pienempää. Heitän muutaman heitoa taas samaan kohtaan ja viimein ottaa ja nyt tarttuu. Tuttu hyppyrumba alkaa titin vetäessä ponnekkaasti. Ajattelen, että tämä kala ei tule ylös kun ei ole paikkaa mihin rantauttaa, koska särkkä jolla seison, on veden alla ja matalimmiillankin vettä on nilkkaan asti. Rantaan ei kannata kahlata koska ilman haavia kalaa ei sielläkään saa ylös kiitos korkean ja äkkisyvän sekä pajukkoisen rannan. Jos olisin kahlannut rantaan olisin joutunut taluttamaan kalaa 300 metriä alavirtaan Gorsjoen kivikolle saakka. Äh, ei jaksa. Tulee ylös jos tulee, jos ei niin sit ei. Nikokin saapaa katsomaan väsytystä ja kerron hänellekin faktat. Päätän yrittää väkisin saada käden ulottuville, mutta ei se vaan niin helppoa ole, kun et saa kalaa edes kyljellee, vaikka se on ihan tattis. Siitte päätän yksinkertaisesti vetää vaan täysillä liinat kiinni ja tuleehan se sieltä haavimiseteisyydelle mutta ei ihan kätteen asti ja lopulta kala irtoaa. Kala ui rauhallisesti koski syvempää virtaa. Eipä oikeastaa harmittanut yhtään kun ylhäälla on käynyt jo 6 kalaa, joten johan tuo seitsemännen kohdalla oli aika tulla reissun eka karkuutus. Mutta hauskaa oli tuokin kalan kanssa. Kiitos siitä ilosta! Loppupäivä menee viskellessä perhoa sinne tänne ja lopulta lähetään nukkumaan. Viimeisenä aamuna päätämme käydä vielä kerran Laksedammissa, mutta kova tuuli pilaa kalastuksen siltä aamulta ja hyvissä ajoin lähdetään mökille syömään ja pakkaamaan. Reissun saldo oli itselle ylös 6 lohta ja Nikolle 3 lohta ja yksi iso rautu. Hieno reissu!

Kotimatkalla päätettiin koukata Neidenin kautta ja kalastaa siellä 1 lupa. Neidenissä ei meidän lisäksi ollut muita kalastajia. Kun oli jo elokuun 15. päivä, ja Neidenin yläjuoksun kalastus loppuisn puoliltaöin, päätettiin käydä Pikkukoskella harjuksia narraamassa. Hiljaista oli. Niko tais saada yhen pikkuharrin. Muutama komea lohen hyppy nähtiin. Pimeän tullen mentiin nukkumaan. Aamulla sit takas vielä perhokalastusalueelle. Hilajaista oli. Ainoastaan yksi pieni mertsari kävi räpistelemässä siiman päässä ja sekin karkas just ennen rantaa. Hohhoijjaa... Eiköhän lähdetä kotiin?