Kuhmon koskilla 18.-20.6.2010

Lentuankoski

Tänä vuonna meidän seuran yhteinen kalastusretki suuntautui Kuhmoon, kohteena Lentuankoski. Ajankohta piti olla taimenen saamisen kannalta ehkä paras mahdollinen. Kuitenkin vettä koskessa oli enemmän kuin riittävästi, joten talon vuokraan kuulunutta venettäkin tultaisiin ehka tarvitsemaan. Oli vesi kuulemma noussu viimesen parin viikon aikana. Pikainen majoittuminen Jokela-taloon alkuillasta ja sit kalalle asap.Aloitin kalastuksen perjantai-iltana alemmalta koskelta, joka tuntee nimen Pieni Lentuankoski. Suunnitelmissa oli kalastaa koko viikonloppu pelkästään pienillä nymfeillä, larvoiilla ja pupilla, enkä kasannut mukaan jokivarteen kuin yhden vavan, #4 10' Cultin. Kävelin suoraan mielestäni parhaille pelipaikoille, eli tarkoituksena oli larvastella kovan (?) kosken sivustat tarkasti. Alkuillan saaliit ei kuitenkaan päätä huimanneet. Ainoastaaan tukku alamittaisia harjuksia ja joku pieni taimen. Seurakavereillakaan ei sen ihmeempiä tapahtumia. Käytiin kävelemässä myös isolla koskella. Ei sieltäkään mitään. Iltamyöhällä suunnistetiin kaverin kanssa takas kämpille syömään ja juonimaan yön suunnitelmia. Päätettiin ottaa vene ja mennä yöksi yli toiselle rannalle. Pieni Lentuankoski oli vastarannalta todella huono kalastuksen kannalta, koska ranta oli pilattu möljällä ihan niskalta asti ja siitä saatiinkin vain alamittaharreja. Rämmittiin ylemmälle koskelle, koska se näytti paremalta paikalta kun alkuillasta sit katseltiin toiselta puolelta heittolaitureilta. Mutta koko yön aikana ei sieltäkään löytynyt kuin alamittaisia harjuksen pentuja. Auringon noustessa lähdettiin hiipimään takas alemmas. Veneelle tultaessa kaveri sanoi, että souda hänet vielä kotirannan puolelle, niin hän käy kopasemassa vielä uudelleen alkuillasta kalastetut alemman kosken poolit. Mie läksin nukkumaan kellon ollessa jotain 04 aamulla. Kaverikin tuli perästä heti viiden jäljestä. Herättyämme ja aamupalan syötyä lähdimme taas onkimaan pientä koskea. Ei ollut kalat lisääntyneet tai kasvaneet, ainoastaan alamittaisia harjuksia ja pieni 34 senttinen taimen, vaikka kalastettiin koko koski niskaan myöten aamupäivän aikana. Sitten lähettiin taas kävelemään yläkoskelle. Hiljaista oli sielläkin, kaverin koukuttaessa kans vain alamittaisia. Siirryimme möljää pitkin vielä kosken alle ja mie jäin heittelemään alaosassa olevan saaren kohdella möljän vieressä olevaa akanvirtaa. Heti alkuun tuntui tärppi. Jatkoin heittelyä vielä samaan kohti, kun tunsin perhojen jäävän kiinni johonkin. Muutama napakka riuhtaisu, eikä irtoa prkl. Sitten klassinen pohja lähteekin liikkeelle. Vapa luokilla väsyttelen kalaa ja se pyrkii ylävirtaan. Hillitsen menohaluja kovalla kädellä. Kala kääntyy alavirtaan virran vietäväksi ja joudun ottamaan ritolat kalan perään. Möljän päättyttyä joudun pysähtymään ja joudun pistämään liinat kiinni. Kala tulee pintaan ja tarkkasilmäinen kaverini huutaa, että se on lahna. Woi widu! No, pinnassa oleva lätkä olikin helppo vetää ylöspäin ja kaverin nappaan kalan haaviin. Vajaa kilonen lahna. No, antoipahan kunnon vastuksen! Lauantai-iltapäivään asti jaksettiin kaverin kanssa hakata Lentuaa, kunnes mitta tuli täyteen ja päätettiin yhdessä tuumin vaihtaa maisemaa keskustan koskille, muiden jäädessä hakkaamaan tyhjää Lentualle. Ja se kannatti.

Keskustan kosket
Syötiin ja sit äkkiä Kuhmon keskustaan, hotellista luvat ja oltiin Pajakkakoskella heti klo 16. Nämä keskustan kosket olikin aivan uusi tuttavuus meille. Itelle heti alkuun kolmannella heitolla sillan yläpuolelta 43cm harri. Kesän enkka! JES! Kalastettiin koskea keskustan puolelta, koska vastaranta näytti mitään sanomattomalta, kun sekin on pilattu möljällä, niinkuin Lentuankosketkin. Sain parin tunnin aikana larvasteltua lisäksi tuli pari muutakin mittaharria ja vajaa kilosen säyneen. Kaveri sain kans muutama mittaharri ja lisäks n 50 senttisen harrin karkuutuksen haaviessa. Tapasin rannalla paikallisen nuorenmiehen, jolta kysyin vähän neuvoa ja vinkkejä kahdesta muusta koskesta, Akonkoskesta ja Saarikoskesta. Tämä nuorukainen osoittautuikin oikein mukavaksi kaveriksi ja hän lupautui oppaaksi alemmalle koskelle, Akonkoskelle. Kellon ollessa jotain 19 saavuttiin paikalle ja tämä kaveri neuvoi meille kädestä pitäen, missä kalaa on ja mistä sinne pääseen. Näytti meille vielä kahluureitinkin pelipaikalle. Illan aikana saattiin kymmeniä harjuksia, suurimpien ollessa 40 senttisiä ja lisäksi tuli vielä useita karkuutuksia. Lähdettiin grillin kautta nukkumaan illalla jotain 22.
Herätys sunnuntaiaamuna kello 06 takas Akolle. Saavuttiin koskelle 07 paikkeilla. Mutta tällä kertaa olikin huomattavasti hiljasempaa iltaan verrattuna. Kuitenkin joitakin mittaharreja saatiin ja karkuutettiin aamun aikana, mulla suurimman ylös saadun ollessa 36cm. Sitten siirryttiin vielä Saarikoskelle. Sieltä mulle heti alkuun taimen 36cm ja pari alamittaharria. Kaverille kymmenkunta alamitaa ja yks mittaharri. Ajettiin nopeasti vielä Saarikosken toiselle rannalle ja mie sain heti alkuun reilu kolmekymppisen taimenen ja heti perään mittaharrin karkuutus. Kuitenkin sain vielä pari mittaharria ja kaverinkin sai muutaman kalan ylös. Kotia kohti lähdettiin jotain kello 13. Hieno reissu, vaikka itse Lentua olikin aikamoinen pettymys. Lentuasta sais ihan hienon paikan kunnostamalla ja poistamalla molemilla rannoilla olevat kivimöljät pois, jolloin rantavirtauksen sais vähän hiljaisemmaksi ja enemmän suojapaikkoja kaloille. Ehkä sitten koskissa olis enemmän kalaa. Niin ja ne möljät pitäs poistaa myös keskustan koskilta. Kaikki viikonlopun aikana saamamme kalat C&R, joten pyydettävää jäi jälkipolvillekin.

Huopanankoski 16.-17.6.2010

Pitkään odotettu Huopanan reissu oli siis vuorossa 16.-17.6. Olin saanut kutsun PK.netissä nimimerkillä "juhahujanen" olevalta kaverilta. Hän on tuttuja reilun kymmenen vuoden takaa, kun hän oli opiskelemassa tällä Savonlinnassa. Itse reissulta odotin paljon, ihan pelkästään oikein hyvän ajankohdan ja viimekesäisen hyvin onnistuneen neitsytreissun perusteella. Mutta mutta... Totuus tänä vuonna olikin erilainen. Heti paikalle saavuttuani sain kuulla, että koskessa on vettä ajankohtaan nähden eniten vettä miesmuistiin. Eikä muidenkaan kuulumiset koskesta luvannut hyvää. No, kuitenkin aloitin kalastuksen Torikoskesta, mutta heti muutaman heiton jälkeen palasin rannalle ja suunnistin sillan alapuolelle. Vesi oli siis todella korkealla ja virtaus kova. Sitkeästi heittelin larvasettiä koskeen haravoiden rantapeilejä ja kiventauksia sekä kovan virran reunaa. Muutama särkihän sieltä löytyi. Lähdin alemmas Kuninkaanväylään. Paikka näytti tällä vedenkorkeudella todella hyvältä ja mieliala kohentui. Eikä aikaakaan, kun siiman päässä riuhtoi pieni taimen. ja hetken päästä toinen. Ei muuta, jos paria särkeä ei lueta mukaan. Sitten menin vanhan sillan alapuolella olevaan pieneen saareen ja aloin haravoimaan itse Huopanankosken loppukuohuja. Ei kerrassaan mitään. Sitten kampesin takas sillalle ja mietin mitä tehdä. Päätin hipsiä larvastelemaan loppuliukua. Sieltäkään ei tullut kun muutama pikkuharri ja tukku särkiä. Mikä mättää? Enkö vaan osaa, vai mikä? Päätän lähteä tuville syömään. Se olikin hyvä idea. Niskan talolle olikin tullut muutama muukin kaveri syömään ja pääsin vaihtamaan kuulumisia illalta. Ei mitään ihmeellistä kenelläkään. Sitten sain vinkin, mistä saattas löytyä mittaharjuksia: Alakoskelta. Eväät naamaan ja loppuillaksi sinne. Siellä en ollutkaan käynyt aikaisemmin, joten menin sinne saamani vihjeen perusteella ja aloitin kalastuksen neuvotusta paikasta. Aluksi ei mitään, mutte hetken kalastettuani ja mentyäni hieman alemmas, tuntui siiman päässä elämää. Nippanappa mittaharrihan se siellä. "Onhan täällä kalaa", tuumailin itsekseni. Pariheittoa lisää samaan paikaan, tulee napakka tärppi. Uusi heitto ja taas häthätää mittaharri. Kahlailin vielä alemmas, mutta sieltä ei enää tullut mitään. Menin takas niskalle. Kello oli jo jotain 01 ja ilma alkoi olla jo todella kylmä. Hallaa! Näppejä palelin niin maan perkuleesti, mutta jatkoin kalastusta. Niskalla olevan heinäsaarekkeen alapuolella näyttäytyi oikein mukavan kokoinen harjus. Varmaan 40 senttinen. Pääsin heittämään sille suoraan tuikkiin, mutta ei ota. Vaihdoin pinturiin, mutta ei siihenkään. Miten tämä nyt on niin vaikeaa? Lähden nukkumaan kellon ollessa jotain 02. Matkalla seuraan vielä hetken aikaa muutamaa junioria, jotka kalastivat ihan hekumoissaan Huopanan loppuliussa näyttäytyviä ja ruokailevia harjuksia. Joku näytti saavan ihan mukiinmenevän kokoisen kalan. Olisko minun sittenkin pitänyt aikaisemmin jäädä tähän kalalle? No, ei ollut ensimmäinen vikatikki minulta. Läksin nukkumaan.Aamulla heräilin joskus seitsemän maissa ja ripeästi aamupala naamaan ja kalalle. Kävelin suoraan Alakoskelle. Tällä kertaa menin laavurannan puolelle. Aloitin kalastuksen laavun edestä ja kalastelin koko matkan lähes järvelle asti. Ei mitään. Alkoi lievästi harmittamaan vähäinen kalantulo. Kävelin vanhalle sillalle ja kalastin Huopanan alaosankin laavurannalta. Ei nykyäkään. Kellon ollessa jo yli puolenpäivän siirryin sillan yläpuolelle kalastamaan sivu-uoman alaosaa ja Huopanan niskaa. Siitä sain muutaman alamittaisen taimenenpoikasen. Joku hieman isompi karkasikin, tuskin nekään sentään mittakaloja olivat, vaikka vahvoilta tuntuivat, Kahlasin lopulta saareen ja aloitin kalastelemaan Kuninkaan väylän alaosaa saaren puolelta. Hitto kun olikin syvää heti rannasta! Meinas pipo vilahtaa, sen verran syvää oli. Alaosan parhaasta paikastakaan en saanut kuin pari särkeä. Katselin kelloa hieman huolestuneena, koska olin luvannut Katjalle olla kotona viimestään iltaseiskalta. Arvelin kuitekin kerkeäväni kalastamaan yhden poolin nopsaan ja niinpä marssin saaressa Kuninkaanväylän yläosassa olevaan paikkaan, jossa keskellä koskea oleva iso kivi jättää peräänsä varmaan n. 10 metriä pitkän juotin. Siinä on pakko olla kaloja. Rannassa virtaus on kova ja kivet liukkaita; horjahdan ja kaadun persiilleen koskeen, niin että kahluuhousut hörppää vettä selän puolelta. Prkl! Nousen uudelleen seisomaan muutaman kirosanan saattelemana ja sisuuntuneena kahlaan sinne minne olin menossa, että saan tarjottua perhot oikeaan paikkaan. Muutama heitto kiven alapuolelle, kun jyrähtää kala kiinni. JES! Nyt on kunnon kala kiinni! Haen virrassa tukevampaa asentoa samalla ottaen tukea kahluusauvasta. Kala tuntuu todella vahvalta ja nelosluokkainen kymppijalkainen Cultti kumartelee syvään. Kala jutuaa paikallaan ja minä pidän siimaa mielestäni juuri sopivan tiukalla, kunnes se pahin tapahtuu. Vapa retkahtaa suoraksi ja harmistuneena huomaan perukkeen pettäneen. Ei ollut sekään kala tarkoitettu minulle. Että voi olla mittataimen tänäkin kesänä tiukassa! Ja sitten kun sellainen tarttuu, niin sekin karkaa. Kahlaan rantaan ja kelaan siiman kelalle ja puran vavan kasaan ja huomaan kahluusauvan vääntyneen alaosastaan lähes 45:n asteen kulmaan. Varmaan vääntyi kaatuessani. Lähden perse märkänä kävelemään kohti majapaikkaa ja vielä meinas tulla uimareissu ylittäessäni sivu-uoman. Ei ollut helpoin mahdollinen reissu tämäkään. Josko sitten seuraavalla kerralla onnistaa paremmin? Toivotaan niin.

Vaikkojoki 5.6.2010

Vihdoinkin pääsin käymään Vaikolla. Reissua olikin suunniteltu jo talvesta asti ja viime viikonlopulta tytön sairastumisen vuoksi peruuntunut Vaikon reissu vaihtui kesäkuun viidenteen päivään. Lähtö joelle viivästyi vielä suunnitellusta, kun illalla tuli otettua ukon kanssa vähän kirkasta. Vapisutti aamulla seitsemän aikaan vielä niin kovasti, että uskalsin lähteä ajamaan vasta vähän ennen kymmentä... Kävin menomatkalla maksamassa luvan Juuassa pankkiautomaatilla. Sää oli mitä oli, eli välillä räntää ja/tai rakeita, vettä ja kovaa tuulta. Lämpötila alle 10 astetta. Eipähän ollut hyttysiä. Onneks aurinkokin välillä näyttäytyi. Aloitin aamupäivällä Juuan puolelta Myllykoskelta. Vettä huilasi joessa selvästi yli ajankohdan normin ja se oli kylmää, eli kaloja ei ollut kovassa koskessa. Tapahtumia oli heti aamulla, kun aloitin sillan alapuolella olevasta putamasta. Aloituskokoonpanossa oli päätyperhona musta-oranssi liitsi ja yläperhona musta liitsi. heti alkuun toisella heitolla kova tärppi, joka ei kuitenkaan tarttunut. Siirryin sillan yläpuolelle ja "istustusputamasta" yksi killen karkuutus, kun luulin liitsien jääneen pohjaa, niin otin siimat sisään varomattomasti. Ei ottanut enää uudelleen. Vaihtelin perhoja väriä. Ei ottanut sittenkään. Yllätys. Kalastelin sillan ylä- ja alapuolet myös laavurannalta. Ei tapahtumia. Sitten päätin lähteä käymään vajaan kilometrin päässä olevalla Ylä-Jokipolvenkoskella. Ei mitään. Paluumatkalla päätin kalastaa vielä Myllykosken loppuliun. Eikä montaakaan heittoa, kun mustaa liitsiä, jossa oranssi kuula ja leveä hopeakierre, vietiin kirren toimesta. Kala haavin ja lihoiksi. Pituutta kalalla 46cm ja painoa jotain kilon luokkaa. Sit päätin vaihtaa maisemia Kaavin puolelle. Suunnaksi Polvikoski. Siellä oli rauhallista, joten reilun puolen tunnin kalastuksen jälkeen vaihdoin koskea Kalliokoskille. Ensin kalastin ylemmän kosken loppuliun mutta ei kontaktia kaloihin. Pikamarssi vajaan sadan metrin päähän alemman Kalliokosken niskalle.Muutama heitto viistosti ylävirtaan ja annoin liitsien upota. Sitten vietiin liitsiä. Hetken väsyttely ja kala haaviin. Oli ottanut alaperhona olevaan mustaan liitsiin, jossa kullanvärinen volkkukuula. Nätti pikkukirre, 44 cm ja n.800g, sai tämäkin kala pappia niskaan. Hetken heittelyn jälkeen siima pyshtyi ja liitsit näytti jäävän pohjaan, mutta kiristettäessä pohja liikkuikin. Taas kille kiinni. Tiukkaa väsytystä hetki ja rupesin vetämään kalaa haaviin, kuuluu "naps". Mitvit! Siima poikki! Tai siis solmu petti. Prkl! No uutta matoa koukkuun. Tällä kertaa liitsi-kuulapupa -yhdistelmä. Eikä aikaakaan kun taas tuttu tempominen siiman päässä. Pieni kirre. Tällä kertaa yläperhona olevaan ruosteenoranssiin kuulapupaan, jossa pinkki kaulus. Pikainen väsytys ja kille haaviin. Kala olikin reissun pienin, vain 36 cm pitkä ja painoa jotain 500g. Otin vielä senkin, vaikka oikin surkean pieni. Heittelin vielä jonkun aikaa ilman suurempia tapahtumia ja päätin lähteä pois kellon ollessa noin 19 reikäleipä.

Päivä oli oikein mukava ja mikä tarkeintä, ihan kaikkia kaloja ei oltu revitty pois joesta heti istutuksen jälkeen, niinkuin aikaisempina vuosina, joten uutta saaliskiintiötä on vissiin noudatettu. Hyvä näin! Kaikki kalat olivat tosin edellisvuosiin verranttuna todella pieniä, joten hyvällä omatunnolla otin ensimmäistä kertaa Vaikolla kiintiön täyteen. Hyviä olivat savupöntössä käyttämisen jälkeen.

Lohnankoski 3.6.2010

• 
  

Tällä kertaa vuorossa oli Sulkavalla kunnostetun koskireitin kolmanneksi alin koski, Lohnankoski.

• 

Lähdin illaksi kalaan jälleen NikoK:n kanssa, kun olin päässyt töistä ja syönyt. Startti kotipihasta n. 16.45, koukkasin Nikon mukaan ja saavuimme koskelle vähän ennen kuutta. Juuri kun kävelimme metsän poikki kosken rantaan, alkoi satamaan vettä ja ukkostamaan. Mutta ei me siitä välitetty, vaan aloitimme kalastuksen niskalta streamereilla. Kyseessä ei ollut ihan normaali niska joka putoaa nopeasti koskeksi, vaan järveltä tasaisesti kiihtyvä virta, joka muuttuu n. 50 metrin jälkeen koskeksi. Hieno paikka ja kunnostettu koski näytti hyvältä, varsinkin kun vettä oli riittävästi. Yläosalta ei saatu mitään, niinpä siirryimme alemmas kalastamaan kovempaa koskea. Nikon menneessä alas, hän huomasi vastarannalla olevan mäyrän. Otti nopean kuvan siitäkin.Sitten Niko vaihtoi siiman päähän larvat ja minä jatkoin edelleen tinselillä. Eikä aikaakaan, kun Niko huikkaa, että kala kiinni. Vahvalta tuntui, eikä Niko saanut kalaa heti näköyhteyttä. Hetken väännön jälkeen kala pintautui ja yllättäen siiman päässä ei ollutkaan taimen, joita olimme tulleet etsimään, vaan vajaa kilonen säyne. Hieno vastuksen kala kuitenkin antoi ja Nikon saatua kalan haaviin kiirehdin kuvaamaan sitä. Minäkin vaihdoin kuulapupa-larva -yhdistelmään ja aloin larvastamaan kosken kovan virran reunoja. Muutama heitto ja mullekin säyne kiinni ja ylös. Pieni oli. Siirryin alemmas seuraavaan putamaan alaosassa olevan saaren viereen, syvemmän uoman puolelle, ja siitäkin säyne kiinni ja haaviin. Tällä kertaa edellistä isompi. Muutama heitto vielä samaan paikkaan ja taas siima kiristyy tuttuun tapaan. Pieni säyne jälleen. Sitten siirryn alemmaksi ja larvastelen kovan kosken sivun. Ei tapahtumia. Siirryn loppuliukuun. Muutama heitto taas ja alavirran puolelta tarttuu jälleen kuulapupaan kala. Nyt on siiman päässä isompi säyne. Kovasti tuntui voimaa olevan, mutta ei auta räpistely ja niin säyne liukuu haaviin. tällä kertaa kokoa on reilusti enemmän kuin edellisillä, reilu kilo silmäpuntarilla. Hetken ihasteltuani kalaa, lasken sen takas uimaan. Hieno kala! Niko on kahlannut toiselle puolelle ja tulee minun kohdalle. Kysyy, että millä minä ongin, kun koko ajan kalaa kiinni. Sanon onkivani oranssilla kuulalla varustetulla jänöpupalla. Niko vaihtaa nopsaan samantyylisen kuin mulla ja eikä aikaakaan, kun hän saakin loppuliusta pienen säyneen. Kello rupesi lähentelemään kahdeksaa niin huikkasin Nikolle toiselle puolelle koskea, että ruvetaan pikkuhiljaan lähtemään. Niko sanoi tulevansa yli ja kalastavan vielä sivu-uoman loppuliun. Sieltä ei kuitenkaan pikaisella kopasulla mitään, niinpä viitoin Nikolle, että lähdetään pois. Pistin vavan kasaan ja marssittiin takas autolle. Kotimatkalla mehusteltiin vielä illan tapahtumat ja kovasti oltiin molemmat sitä mieltä, että säyne on todella hieno kala siiman päässä ja niinpä päätettiin, että tänne tullaan vielä takas, kun matkaakaan ei ole kuin reilu 30km.