Karvionkoski 29.5.2010

Harmittavasti tytön sairastuttua peruuntui viikonlopuksi suunniteltu reissu Vaikkojoelle. No onneksi mulla oli valmiiksi mietitty varasuunnitelma ja kohteeksi vaihtui Karvionkoski. Matkassa mukana jälleen NikoK. Samalla kauan odotettu kevään eka kosketus virtaavaan veteen. Saavuimme paikalle aamulla puolikymmeneltä. Kamat kasaan ja kalalle. Yllättäen paikalla ei ollut ketään muuta, niinpä saimme koko aamupäivän kalastaa kahdestaan. Veden korkeus oli mielestäni vielä tulvan puolella ja virtaus todella kova. Vesi kylmää. Ilmeisesti salakat ja ahvenet eivät kuitenkaan olleet löytäneet tietään vielä koskeen ja niinpä ei koskessa ollut isompia taimeniakaan. Kirjolohiakaan ei niskalla näkynyt. Hyönteielämä lähes olematonta. Päivää värittivät ajoittaiset sadekuurot. Heitetiin koskeen, niskalle ja loppuliukuun kaikenlaisia perhoja tinselistä larvoihin. Hiljaista oli. Kummallakin puolella koskea. Pikkuhiljaa iltapäivän puolella alkoi porukkaa valumaan koskelle. Lisäksi niskalle ilmestyi pari venettä soutamaan uistimia. Ei ollut niilläkää siimat kireänä. Ainoa hetkellinen piritys tapahtui, kun Niko halusi testata minun vapaa, jossa siiman päässä oli tinseli, niin pari kertaa joku kala iski ohi siitä niskalla. Ei ottanut sekään enää uudelleen. Kellon ollessa iltäpäivällä jotain neljä, kun Niko sai viimein ottamaan koskesta larvastamalla kuulanymfiin pienen alamittaisen taimenen. Pituutta jotain huimat 35cm. Jee...
Loppupäivä sit käänneltiin kiviä ja etsittiin larvoja ja nymfejä. Vähän oli niitäkin. Toki pari pientä larvaa löydettiin ja joitakin pieniä nymfejä. Kuvailtiin niitä siinä aikamme ja illalla puoliseitemältä lähettiin ajelemaan koti kohti. Ei ollut Karvio tälläkään kertaa parhaimmillaan. Vettä oli saanu olla ainakin 30 senttiä vähemmän ja olis saanu olla myös lämpimämpää. Ehkä sit olis ollu kalastus tuloksellisempaa.
No, tulipahan testattua kunnolla uusia hankintoja. Mieleen jäi erityisesti, miten hienosti toimi pari viikkoa sitten hankittu #4-5 Vision Vibe85 -uutuussiima #4 10' Cultissa. Heittäminen oli todella helppoa ja siima jaksoi oikoa nätisti raskaammatkin larvasetit, liitsit ja tinselit. Siis aivan huippusiima tuohon vapaan. Pitäs varmaan hommata vielä lampikalastukseen #6 GT four fouriin Vibe 125 intterikärjellä... Nam!

Taas Pirttilahdella

Kevään toinen reissu Pirtille oli sit vuorossa 16.5. ja taas Nikon kanssa. Odotukset eivät olleet aivan yhtä korkella kuin ekalla reissulla kovan helteen ja veden lämpenemisen johdosta, vaikka kumpikin varmaan mielessään sitä toivoikin. Ja heti aamupäivä antoikin viitteitä tulevasti: tänään ei kalaa tule röytämällä. Aloitus kuitenkin hautausmaan kupeelta mutta ei mitään. Toiveikkaina taas lähdimme soutamaan kohti lahden toista päätä, josta pari viikkoa aikaisemmin saatiin kaloja. Jätin liitsit uimaan soutumatkan ajaksi ja eikä aikaakaan kun keskeltä syvän päältä tärähti kala kiinni. Mitvit! Nätti pieni taimen taisteli vapaudestaa mutta ei auttanun mikään, vaan haaviin joutui sekin. Oli näköjään ottanut mustaan häkiläuppoperhoon. Painoa ei varmaan puoltakaan kiloa. Hetken äimistelyn jälkeen pieni tamu jatkoi matkaansa. Koitimme matkan varrella ns. portilta (eli siitä kohdalta mistä lahti on yhteydessä isompaan järveen ja aita on välissä). Ei mitään. Soudetaan perille vanhan laavun eteen. Siellä olikin yksi venekunta vetämässä uistinta ja taisivat heitelläkin jonkun kerran ilman tulosta. Lähtivät pois kun me saavuttiin. Kysyin, että onko kaloja näkyny ja vastasivat, että joitakin kaloja puljaa lahden perällä, mutta mikään ei kelpää. Jassoo. Eipä ollut uutta. No kuitenkin mentiin mekin yrittäämään, ei mitään, ei edes nykyä tai varovaista vetoa. Aikamme heiteltyä tyhjää menimme laavulle ottamaan evästä ja siina sitten mietittiin, että lähetääs kurkkaamaan lahden pohjukkaan laskevaa puroa. Sielä löytyikin 3 killeä joista pari lähti karkuun heti mutta yksi jäi paikoilleen. Kyseessä on siis todella pieni puro, tai oikeastaan melkein oja, jossa vettä syvimmillään 20-30cm. Siinä hetken katseltuamma suutaan aukovaa killeä tuli pahat mieleen. Kaveri kävi hakemassa vavan ja eikun ongelle. Tosin #6-7 luokan 10 jalkaisella "purovavalla" homma oilkin lähinnä koomista hommaa kun kärkirenkaan ulkopuolella siimaa oli vain 15cm ja liitsillä sai kutitella kirreä kuonon päästä. Sopivasti kun kille aukoi suutaan, sai Niko uitettua perhon sen suuhun ja kiinni. Hetken "väsyttelyn" jälkeen siimasta vetämällä kille käsin ylös ja takas uimaan. Sitä kalaa ei kuulemma laskettu, vaikka yritin kertoa, että kala olisi jopa kilpailussakin hyväksytty, koska oli suusta kiinni. No se siitä. Takas veneelle ja onkimaan. Pitkään sai taas heitella ja otettiin liitoankkurilla monta driftiä, kun mulla viimein mustaan liitsiin tärähti. Pirteä kilon, puolentoista kille ja eikun kala hetken väsyttelyn jälkeen haaviin ja paistiksi. Loppupäivä heitettiin sitte taas tyhjää ja pois lähtettiin jotain puolkuus.

Jännää miten kalan syöntihalut olivat kadonneet parin viikon aikana. Olisko syynä kuuma ja aurinkoinen sää vai päällä oleva kutu vai kenties molemmat?

No seuraavaa reissua taas odottelemaan, joka luultavasti on vasta kesäkuussa.

Vappu PIrttilahdella

Kevään ekan reissun tein vappuna 1.5. kaverini NikoK:n kanssa. Jäät olivat lähteneen muutama päivä aikaisemmin ja sää oli tuulinen, kylmä ja sateinen. Mutta tiedossa oli kuitenkin röytämistä, koska keväällä killet pakkautuvat parvinä mataliin lahtiin. Aamulla ½9:n maissa suunnistettiin järvelle ensimmäiseen lahukkaan hautausmaan kupeelle. Hankala tuuli kuitenkin haittasi kalastamista, eikä kalojakaan löytynyt, vaan teimme päätöksen soutaa järven toisen pään matalaan lahteen vanhan laavun edustalle. Lahden päähän laskee myös pieni puro, jonka vuoksi kirret pakkautuvat juuri tähän lahteen keväisin. Toki lahden mataluus houkuttaa kaloja myös loppusyksystä vesien viilennyttyä ja silloinkin niitä sieltä löytää todella helposti.Aloitin kalastuksen tutuilla ottiperhoilla eli valkopyrstöisellä mustalla liitsillä ja toisena perhona oli koko-oranssi liitsi. Eka heitto puron suulle matalaan ja eka kirre kiinni ja haaviin. Niko heitti samaan reikään ja kirre kiinni ja haaviin. Saimme vähään aikaan puolenkymmentä kalaa ylös. Sitten käytiin välillä laavulla ruokailemassa. Ruokailun jälkeen Niko teki muutaman heiton laavun edestä rannalta ja eikä aikaakaan kun taas kille kiinni ja haaviin ja takas uimaan. Lähettiin takas venellä heittelemään ja pikkuhiljaa kaloja alkoi taas tulemaan melkein vuoron perään. Välillä kalat olivat passiivisia ja välillä taas melkein joka heitolla kala kiinni ja haaviin ja takas uimaan. Päivän aikana käytimme haavissa 22 kpl kirrejä keskipainoltaan yli 2 kilosia, joista 5 kohtasi vedenalaisen vaelluksen pään. Perhoista parhaiten toimi yllättäen mustat liitsit. Joitakin kaloja tuli myös valkoisella liitsillä sekä mustilla häkiläuppoperhoilla. Päivä oli todella mukava vaikka henkilökohtaisesti kappalemäärissä hävisinkin reilusti Nikolle, joka sai mm. yhdessä vaiheessa elämänsä ekaa kertaa tuplatärpin molemmat kalat samaan haaviin.